Vuosi 2025 on päättymässä. Tämä vuosi oli neljäs kerta, kun yritin havaita 100 lintulajia Suomen alueella. Tällä kertaa tuo sata lajia tuli täyteen hyvin tiukasti ja lopputulos jäi lopulta tasan sataan lajiin. Kevään muuttoaikana havainnointini jäi vähäiseksi ja se näkyy tuloksessa. Monet muuttolintulajit, jotka lentävät pohjoisemmaksi pesimään, jäivät havaintojeni ulkopuolelle.

Lintujen havainnointiin en lähtenyt matkustamaan pitkiä matkoja, vaan tein havainnoinnin asuinseutuni aluella ja muiden matkojen yhteydessä. Suurin osa havainnoimistani linnuista on varsin tavallisia lajeja. Yllätyksellisimmät lajit olivat Polvijärvellä kesäreissulla näkemäni mustapyrstökuiri ja suopöllö, sekä Espoossa havaitsemani sinipyrstö. Muita mainitsemisen arvoisia havaintojani ovat pyrstötiainen, sarvipöllö ja keltavästäräkki.

Asuinseudullani ja Etelä-Suomen alueella havaittiin kuluneen vuoden aikana useampia harvinaisempia lajeja. Vaikka minulla oli tieto havaintopaikoista, en käynyt niitä etsimässä, joten mm. lapinpöllö, harjalintu, taviokuurna, idäntunturikyyhky, pikku-uikku ja mandariinisorsa jäivät omien havaintojeni ulkopuolelle.

Sadan lintulajin havaitsemisen haasteessa on tietysti tärkeää yrittää löytää nuo 100 lajia. Yhtä tarkeää on myös haasteen vaikutuksesta liikkua luonnossa ja tarkkailla ympäristöä sekä oppia uutta niin lintulajeista, niiden määrittelemisestä kuin yleisesti luonnosta ja luonnon monipuolisuudesta. Määrittelyn yhtenä osatekijänä on linnun lauluääni, jossa kuluneen vuoden aikana olen harjaantunut ja oppinut paljon uutta.

Lintuvuoden päätteksi vuoden viieisenä päivänä havainnot jäivät kovin niukoiksi ja lajit olivat hyvin tyypillisiä suomalaisessa luonnossa tavattavia. Nämä neljä havaitsemaani lajia olivat varpunen, pikkuvarpunen, varis ja talitiainen.

Syksy on vaihtumassa talveen eteläisemmässäkin Suomessa. Lintujen lajimäärät ovat vähentyneet huomattavasti viimeisten viikkojen aikana. Tutulla ulkoilulenkillä kuulee ja näkee yhä vähemmän lintuja. Yllättäen kuitenkin lämpimästä syksystä johtuen lintujen laulua kuulee melko paljon. Äänessä ovat olleet usein tämän syksyn aikana poikkeuksellisen runsaasti vaeltaneet puukiipijät. Myös talvehtimaan jääneet mustarastaat ovat laulaneet paljon.

Talven merkkien ollessa ilmassa on hyvä aika puhdistaa pesäpöntöt, jos niitä on ripustanut puihin. Näin pöntöt ovat valmiina kevään pesäpönttöjen etsijöille. Monilla omakotitaloasujilla on myös tapana laittaa lintulauta talven ajaksi auttamaan lintujen selviytymistä pakkaskauden yli. Lintulaudan ja alapuolisen maan puhdistamista helpottaa huomattavassti, jos käyttää kuorittuja siemeniä. Auringonkukan siementen kuorista kertyy talven mittaan paksu kerros roskaa lintulaudan alle. Lintulaudan vierailijoiden lajeilla on merkitystä myös tarjottavien siementen valinnassa. Eri lajit kun syövät mieluiten hieman erilaista ravintoa. Suurimmalle osalle lajeista kelpaa auringonkukansiemenet. LIntujen talviruokinnasta ja eri lintulajien mieluisimmasta ravinnosta löytyy hyvää tietoa sisältävä artikkeli sivulta https://www.birdlife.fi/lintuharrastus/talviruokinta/mita-ruokaa-tarjolle/

Pesäpönttöjen ja lintulautojen ylläpitäminen on monelle se tärkein osa lintuharrastusta. Toki näihin kuuluu usein myös lintujen tarkkailu ja seuraaminen lajeista, jotka pesivät pöntöissä tai käyvät lintulaudalla ruokailemassa.

Talven aikana itselleni kerrostaloasujana on olleellinen osa lintuharrasstusta katsella läpi kuluneen vuoden kuvasaalista. Useista laajempia lintuparvia käsittävistä valokuvista voi löytyä mielenkiintoisia lajeja, joita ei kuvaustilanteessa ole välttämättä huomannut. Tämä koskee varsinkin rannoilla kuvattuja vesilintuparvia.

Kun puhutaan koirasta, linnusta ja metsästä, tulee helposti mieleen ensimmäisenä lintujen metsästys. Tällä kertaa aiheenani ei ole kuitenkaan metsästäminen vaan metsässä liikkuminen koiran kanssa ja sen yhdistäminen lintuharrastukseen.

Liikkuessani päivittäin lähiseutuni metsäpolkuja shetlanninlammaskoiran kanssa olen miettinyt miten koiran saisi liitettyä lintuharrastukseen. Koira uteliaana eläimenä pyrkii menemään lähelle maassa tai puiden alaoksilla olevia lintuja ja seurauksenahan on tietysti se, että lintu lennähtää kauemmaksi. Siinä suhteessa koira on lintujen tarkkailussa hieman huono seuralainen. Lisäksi koira havaitsee linnun usein aiemmin kuin itse huomaa. Oma havainto onkin usein koiran kulkiessa edempänä, että metsäpolun reunalta pyrähtää jokin lintu lentoon koiran mennessä liian lähelle. Havainnon laatua heikentää kuitenkin se, että lentävä lintu ei aina ole varmuudella tunnistettavissa lajilleen. Monet varmat havainnot ovatkin jääneet vain äänihavainnoiksi ja hieman epävarmuutta jää joskus lajista. Usein on tilanteita, joissa voi vain harmitella, että olisi ollut hyvä kuvauspaikka, mutta kamera ei ole mukana. Koiran kanssa liikuessa kameran mukana pitäminen ja kuvaaminen olisi melko hankalaa, lähes mahdotonta.

Koiran kanssa samoja polkuja toistuvasti liikkuessani olen havainnut tiettyjen lintulajien olevan usein samoilla paikoilla. Ulkoilureitin kulkiessa niittyjen, purojen, joen rannan ja metsien kautta, pystyy havainnoimaan monia eri lajeja. Kesäisen niityn reunassa västäräkit, varpuset, tali- ja sinitiaiset, peipot ja mustapääkertut tuovat osansa luonnon äänimaisemaan. Ojan leventyessä usean metrin levyiseksi joeksi saa vedessä ja rannalla havaita parven sorsalintuja, usein vain sinisorsia, mutta ajoittain kesällä myös haapanat ja telkät sekä nauru- ja kalalokit. Onpa paikalla muutama vuosi sitten vieraillut mandariinisorsakin. Polun kulkiessa metsään, on siellä vastassa hippiäisiä ja havaintoja olen tehnyt kolmesta eri tikkalajista: pikkutikka, käpytikka ja palokärki. Asustaa kyseisessä metsässä myös kanahaukka, jonka saa matkan varrella joskus nähdä tarkkailemassa ympäristöään puun latvuksessa. Usein kanahaukan havaitsee muiden lintujen varoitusäänien ja poikkeuksellisen hermostuneiden parvien liikkeistä. Säännöllinen liikkuminen samaa reittiä pitkin tuo lintuharrastukseen mielenkiintoista tietoa lintulajien määristä ja vuodenaikojen mukaisista vaihteluista.

Syksyn tultua kesän voimakkaat lintujen laulut ovat vähitellen hiljentyneet. Lajeista yksi kerrallaan on vähentänyt lauluaan ja osa lajeista on lähtenyt muuttomatkalleen läpöisempiin maihin. Tikkojen koputukset puiden runkoihin jatkuvat, samoin tiaisten lyhyet säkeet. Hippiäisten ääniä kuului pitkälle syksyyn. Syksyn muuttuessa yhä kylmemmäksi, lintujen laulu vähenee edelleen. Lumisateiden ja talven koittaessa jäljellä ovat lähinnä vain tiaiset, rastaat, varpuset sekä joskus havaittavana tikat. Sinisorsat ovat paikallaan niin kauan kuin vesi on sulana. Virtaavan veden äärellä jopa koko talven yli. Lähiluonto on rauhoittunut talveksi, herätäkseen jälleen kevällä lajien runsauteen.

Lintujen kevätmuuton seurantaa tekee lähes jokainen. Suurimmalle osalle ihmisistä seurannan kohteena ovat tavallisimmat pihapiirin linnut. Kevään tarkkailussa yksi keskeisimpiä teemoja on, milloin on nähnyt tietyn lajin ensimmäistä kertaa. Näin seurataan kevään edistymistä ja kesän tuloa.

Hieman vaativampi lintutarkkailun laji on lintujen syysmuuton seuraaminen ja erityisesti lajeittain viimeiset havainnot muuttolinnuista vuoden aikana. Haasteellisuutta asiaan lisää se, että tämä vaatii tarkempaa päivittäistä kirjaamista havaituista lajeista, eikä lopullisia päivämääriä ole tiedossa ainakaan kaikkien lajien kohdalla ennen vuoden viimeistä päivää. Lisänsä syksyn muuton tarkkkailuun tuo useiden lintulajien kohdalla osittainen muutto, jolloin osa linnuista jää talvehtimaan Suomeen, erityisesti eteläosiin. Tälläisia yksittäisiä talvehtijoita ovat esimerkiksi jotkut vesilinnut sekä rastaat.

Syksyn näyttävimpiin lintuhavaintoihin kuuluu ehdottomasti suurten hanhiparvien ja kurkien lentäminen laajoina auramuodostelmina kohden etelää. Välillä parvet pysähtyvät lepäämään erityisesti Etelä-Suomen pelloille. Yhden päivän aikana voi havaita tuhansia lintuja lentävän kohti talvehtimispaikkojaan.

Hyönteissyöjät, kuten pääskyt ja västäräkit muuttavat pois Suomesta ilman viilentyessä ja ravinnon vähentyessä, eikä niitä ole mahdollista nähdä ennen kuin vasta kevään koittaessa. Oma erityinen tarkkailun kohde tänä syksynä onkin ollut loppukesästä hyvin runsaasti kotiympäristössäni esintyneet västäräkit. Syyskuun alun jälkeen havainnot jäivät hyvin vähäisiksi ja ajattelin västäräkkien jo muuttaneen pois, kunnes loppukuusta niiden esiintyvyys taas runsastui. Viimeisimmän havainnon västäräkistä tein 6.10. omalla kotipihallani. Nähtäväksi jää vielä, oliko tuo lopullinen viimeinen havaintopäivämäärä tälle vuodelle.

Syksyn muuttoon liitttyy myös joidenkin lintujen vuosittainen vaellus. Näistä tyypillisisä esimerkkejä ovat pöllöt, isolepinkäinen ja tilhiparvet. Vaeltavien lintujen myötä lintujen havaitseminen mahdollistuu myös normaalin elinpiirin ulkopuolella. Syksyn ja alkutalven mielenkiintoisiin havaintoihin kuuluu odottaminen, milloin tilhiparvi saapuu lähiseudun pihlajiin syömään oksiin jääneitä marjoja.

Touko-heinäkuun ajalta uudet blogikirjoitukset eivät ole päivittyneet sivulle kaikkien luettavaksi. Julkaisut 23.-25. ovat nyt luettavissa. Pahoittelen pientä teknistä huolimattomuuttani asiassa.