Kahtena edellisenä vuotena kirjoitin linnunpoikasista. Ajattelin ensin, että tänä vuonna en tarttuisi aiheeseen poikasten elämästä kirjoituksella. Linnunpoikaset kuuluvat kuitenkin kesään ja vuoden kulkuun samalla tavalla kuin vaikkapa eri kasvien kukkimiset tai muut luonnonilmiöt. Mitä olisi kesä ilman ainoatakaan havaintoa linnunpoikasesta?
Tänä vuonna ensimmäiset poikashavaintoni olivat sorsanpoikasten uiskentelu emonsa seurassa jo toukokuun alussa. Pian seuraksi tulivat pienet telkänpoikaset, jotka opettelivat sukeltamsita ja ravinnon hakua vedestä. Monien lajien kohdalla poikasten näkeminen liittyy vahvasti emon tarkkailemiseen. Ruokaa hakeva ja nokassaan poikasille vievä lintu johdattaa lintutarkkailijan katseen ja huomion myös poikasiin, jotka odottavat emoaan suojaisessa paikassa. Toisaalta useiden lintujen poikasilla on hyvin vahva kerjuuääni. Tästä esimerkkinä käpytikan poikaset, jotka huutavat kuuluvasti pesäkolossaan. Poikasten huuto alkaa heti emon lähdettyä pesältä uudelle ravinnonhakulennolle ja jatkuu kunnes emo palaa takaisin pesäkololle. Ääni on varsin kuuluva ja paljastaa pesäkolon sijainnin kauaksi.
Poikasten elämän seuraaminen on hyvin mielenkiintoista. Varsinkin kulkiessa samoissa paikoissa päivittäin, näkee pienten poikasten kasvamisen ja kehittymisen. Vastakuoriutuneet poikaset ovat tiiviisti emonsa läheisyydessä. Vähitellen etäisyys kasvaa ja emo tarkkailee ympäristössä olevaa parveaan etäämmältä, kunnes taas kokoaa poikaset tiiviiksi ryhmäksi.
Linnunpoikasten tarkkailussa on tärkeää pitää etäisyyttä. Pesässään olevat poikaset ovat hyvin riippuvaisia emonsa ruoka-annosten tuomisista. Liian lähellä oleva ihminen aiheuttaa emon pysymisen kauempana, kunnes se kokee pesälle menon taas turvallisena. Useilla lintuemoilla on käytössään varoitusääni, jolla varoittaa poikasiaan, mikäli se havaitsee vaaran uhkaavan poikasia. Tietyn lintulajin erilaisten äänien havaitseminen ja tunnistaminen onkin yksi osa lintuharrastusta. Äänten merkitys linnulla auttaa harrastajaa ymmärtämään lintulajin käyttäytymistä paremmin.
Useissa sosiaalisenmedian julkaisuissa olen huomannut kysymyksiä, joissa halutaan tunnistusta linnunpoikasen lajista. Poikasten ulkonäkö ja väritys poikkeaakin lähes jokaisella lajilla selvästi täysikasvuisesta yksilöstä. Usein poikasten lajin määritys onnistuu seuraamalla mikä lintu ruokkii poikasiaan tai minkä linnun seurassa poikaset ovat. Yksittäisen poikasen kohdalla tunnistamista voi yrittää linnun tunnusomaiasten piirteiden perusteella. Näissä voi kuitenkin erehtyä, kuten itselleni kävi joskus harrastamisen alkuvaiheissa. Näin vedessä mustan pienen pörröisen poikasen, jolla oli nokka selkeästi punainen. Päättelin sen olevan liejukana, jolla on aikuisena punainen nokka. Kyseessä oli kuitenkin nokikanan poikanen, jolla täysikasvuisena on valkoinen nokka.
Lintuharrastuksen erikoistumisena ajattelin eri lintulajien poikasten havainnointia. Kuinka monen lintulajin pienen poikasen saa havainnoitua kesän aikana? Ehkä ensi kesänä voisi tällaista yrittää.
