Elokuu on edennyt jo puolen välin yli. Useat muuttolinnut kokoontuvat parviin valmistuakseen matkalle etelän lämpimiin maihin talveksi. Lintujen lajimäärät vähenevät, kun linnut lähtevät pois. Toisaalta kuitenkin lintuharrastajan kannalta syksy on samalla tavalla mielenkiintoista aikaa kuin kevät. Havaittavien lajien määrä jopa kasvaa, kun pohjoisemmassa pesivät lajit saapuvat muuttaessaan lepäämään matkallaan. Erityisesti Etelä-Suomen rannikolla linnut saattavat viettää pitkänkin ajan odottaessaan sopivaa säätä merien ylitykseen.
Näin syksyn ensimerkkien tullessa ovat kesän poikaset kasvaneet jo lähes aikuisten lintujen kokoon. Monilla lajeilla poikasten sulat ovat huomattavassti erinäköiset kuin aikuisella linnulla ja poikasten ulkonäkö poikeaa jopa 2-3 vuoden ajan aikuisesta linnusta. Hyvänä esimerkkinä ovat lokkien poikaset. Poikasten tunnistamisessa oikeaksi lajiksi voi olla haastavaa. Tärkeää on löytää linnusta lajityypilliset piirteet ja kaivaa esiin hyvä lintuopaskirja, josta löytyy poikaspukujen kuvat. Myös hyvä huomata aina tunnistamsiessa, että itse näkemä tai kuvaama laji ei ehkä kuitenkaan ole se harvinainen laji, jota ei esiinny edes joka vuosi Suomessa.
Syksyn ehdottomiin kohokohtiin lintuharrastajalla kuuluu myös vaeltavien ja osittaismuuttavien lintujen näkeminen. Näistä esimerkkeinä haukat ja myöhemmin syksyllä pöllöt, joiden liikkeitä kannattaa seurata.
