Olen kuullut joskus sanonnan, että lintuharrastusta ei kannata aloittaa heinäkuussa. Ihmettelin aikani, mitä merkitystä harrastuksen kannalta voi olla aloitusajankohdalla. Lintujahan on Suomessa ympäri vuoden ja havaittavina ympäri vuoden. Joku selitys tuollaiselle sanonnalle täytyy olla.

Kukiessani heinäkuisessa kesäisessä metsässä näen runsasta vihreää kasvillisuutta. Osa kukista on kukkineet ja tuottaneet siemenet leviämään ympäristöön. On lämmintä. Kesäpäivä on parhaimmillaan. Jotain kuitenkin puuttuu. Alkukesän voimakas lintujen monien lajien muodostama laulukonsertti on tauonnut. Metsässä ääniä kuunnellessa huomaa kuulevansa tuulen luoman kahinan ja suhinan. Missä on lintujen laulu? Yksittäinen mustarastas laulaa lyhyitä ja vaimeita säkeitä. Jossain talitiaiset visertävät ja lauluun yhtyvät sinitiaisset harvakseltaan. Välillä on pitkiltä tuntuvia taukoja. Linnunlaulua ei kuulu mistään. Lähistöllä varis raakkuu lyhyesti. Polulla västäräkki siirtyy hieman kauemmaksi.

Entä näköhavainnot linnuista? Äänten perusteella löytyy muutamia tiaisia puiden lehtien välissä lennähtäen oksiston suojissa oksalta toiselle. Äsken äännellyt varis lentää kauemmaksi. Äänten perusteella lintujen löytäminen on vaikeampaa. Suntaan katseen korkeammalle puiden oksistoon. Siellä näkyy satunnaisesti liikettä, mutta lajien tunnistaminen on hankalaa.

Kuljen metsästä pois veden äärelle. Täältä voisi löytyä lintujakin. Muutamia sorsia näkyy. Samoin yksinäinen telkkä. Kalalokkeja lentää korkeammalla. Ei siis kovinkaan montaa havaintoa.

Lintujen tarkkailukierroksen aikana löytyy syy miksi väitetään, ettei lintuharrastusta kannata aloittaa heinäkuussa. Syy on yksinkertaisuudessaan siinä, että lintuhavaintoja on vähän, huomaattavasti väheemmän kuin aiemmin kesällä. Toisaalta syksyn lajimääriä kasvattava muuttoaika ei ole vielä alkanut. Ja, mikä onkaan uuden harrastuksen kannalta turhauttavampaa kuin se, että harrastus alkaa vaikeana ja alun innostus katoaa jo ennen kuin harrastuksesta saa minkäänlaista nautintoa ja pahimmassa tapauksessa harrastaminen loppuu siihen.

Kahtena edellisenä vuotena kirjoitin linnunpoikasista. Ajattelin ensin, että tänä vuonna en tarttuisi aiheeseen poikasten elämästä kirjoituksella. Linnunpoikaset kuuluvat kuitenkin kesään ja vuoden kulkuun samalla tavalla kuin vaikkapa eri kasvien kukkimiset tai muut luonnonilmiöt. Mitä olisi kesä ilman ainoatakaan havaintoa linnunpoikasesta?

Tänä vuonna ensimmäiset poikashavaintoni olivat sorsanpoikasten uiskentelu emonsa seurassa jo toukokuun alussa. Pian seuraksi tulivat pienet telkänpoikaset, jotka opettelivat sukeltamsita ja ravinnon hakua vedestä. Monien lajien kohdalla poikasten näkeminen liittyy vahvasti emon tarkkailemiseen. Ruokaa hakeva ja nokassaan poikasille vievä lintu johdattaa lintutarkkailijan katseen ja huomion myös poikasiin, jotka odottavat emoaan suojaisessa paikassa. Toisaalta useiden lintujen poikasilla on hyvin vahva kerjuuääni. Tästä esimerkkinä käpytikan poikaset, jotka huutavat kuuluvasti pesäkolossaan. Poikasten huuto alkaa heti emon lähdettyä pesältä uudelle ravinnonhakulennolle ja jatkuu kunnes emo palaa takaisin pesäkololle. Ääni on varsin kuuluva ja paljastaa pesäkolon sijainnin kauaksi.

Poikasten elämän seuraaminen on hyvin mielenkiintoista. Varsinkin kulkiessa samoissa paikoissa päivittäin, näkee pienten poikasten kasvamisen ja kehittymisen. Vastakuoriutuneet poikaset ovat tiiviisti emonsa läheisyydessä. Vähitellen etäisyys kasvaa ja emo tarkkailee ympäristössä olevaa parveaan etäämmältä, kunnes taas kokoaa poikaset tiiviiksi ryhmäksi.

Linnunpoikasten tarkkailussa on tärkeää pitää etäisyyttä. Pesässään olevat poikaset ovat hyvin riippuvaisia emonsa ruoka-annosten tuomisista. Liian lähellä oleva ihminen aiheuttaa emon pysymisen kauempana, kunnes se kokee pesälle menon taas turvallisena. Useilla lintuemoilla on käytössään varoitusääni, jolla varoittaa poikasiaan, mikäli se havaitsee vaaran uhkaavan poikasia. Tietyn lintulajin erilaisten äänien havaitseminen ja tunnistaminen onkin yksi osa lintuharrastusta. Äänten merkitys linnulla auttaa harrastajaa ymmärtämään lintulajin käyttäytymistä paremmin.

Useissa sosiaalisenmedian julkaisuissa olen huomannut kysymyksiä, joissa halutaan tunnistusta linnunpoikasen lajista. Poikasten ulkonäkö ja väritys poikkeaakin lähes jokaisella lajilla selvästi täysikasvuisesta yksilöstä. Usein poikasten lajin määritys onnistuu seuraamalla mikä lintu ruokkii poikasiaan tai minkä linnun seurassa poikaset ovat. Yksittäisen poikasen kohdalla tunnistamista voi yrittää linnun tunnusomaiasten piirteiden perusteella. Näissä voi kuitenkin erehtyä, kuten itselleni kävi joskus harrastamisen alkuvaiheissa. Näin vedessä mustan pienen pörröisen poikasen, jolla oli nokka selkeästi punainen. Päättelin sen olevan liejukana, jolla on aikuisena punainen nokka. Kyseessä oli kuitenkin nokikanan poikanen, jolla täysikasvuisena on valkoinen nokka.

Lintuharrastuksen erikoistumisena ajattelin eri lintulajien poikasten havainnointia. Kuinka monen lintulajin pienen poikasen saa havainnoitua kesän aikana? Ehkä ensi kesänä voisi tällaista yrittää.

Aloitin vuoden alusta jo viidennen kerran haasteen sadan linnun havaitsemisesta vuoden aikana. Seuranta havaituista linnuista on linkissä 100 lintulajia (2026). Tänä vuonna sadan linnun määrä tuli täyteen jo 11.6. eli paljon aikaisemmin kuin edellisinä vuosina. Havaintojen lukumäärä ei kerro niinkään lintulajien esiintyvyydestä, vaan omasta aktiivisuudesta lintujen tarkkailussa.

Alkuvuoden hienoimpina havaintoinani pidän punakaulahanhea (2.5.2026) ja sarvipöllön poikasia (11.6.2026). Muita erityisesti mieleen jääneitä havaintoja ovat olleet mm. köpytikan ja harmaapäätikan esiintyminen saman puun rungolla ja kotini pihapiirissä päivittäin käynyt tikliparvi.

Vertailuna edellisvuosien lajimääriin, tätä kirjoittaessa 14.6. on aiempina vuosina ollut havaintoja samana päivänä ollut 84 lajia vuonna 2024 ja 71 lajia vuonna 2025.

Alku vuodesta lupasin tehdä myös listauksen kuukausittain havaituista lajeista. Se löytyy myöhemmin valikossa kohdan ”100 lintulajia (2026)” alavalikosta.

Varsinkin muuttoaikoina linnut lajista riippumatta lentävät ja oleilevat mielellään suurissakin parvissa. Parvet ovat tietysti hyvin eri kokoisia, toisten parvien ollesssa vain muutamien yksilöiden kokoisia, mutta toisaalta suurimmat parvet voivat käsittää tuhansia yksilöitä. Parvien muodostuminen on osa lintujen suojautumista uhkaavilta vaaroilta ja toisaalta myös energian säästöä, koska parvessa lentävät linnut kuluttavat vähemmän energiaa kuin yksinään lentävä.

Parvien koko on yksi lintuharrastajien peruskäsitteitä ja koon arviointi tärkeää harrastajan taitoa ja osaamista. Aluksi yksilömäärän ariointi voi tuntua vaikealta, mutta pitkään harjoitellessa taito kasvaa ja arviot menevät paremmin kohdilleen. Arviointia harjoitellessa voi käyttää apuna netistä löytyviä testejä. Valokuvasta parven yksilömäärän arvioiminen ja sen jälkeen oikean tuloksen laskeminen auttaa arvioiden kehittymisessä. Luonnossa tapahtuvaan arviointiin voi käyttää varsinkin suurien parvien kohdalla menetelmää, jossa parven jakaa noin samankokoisiin ryhmiin ja laskee tai arvioi yhden ryhmän yksilöt ja kertoo ryhmien lukumäärällä. Varsinkin alkuun todelliset yksilömäärät voivat yllättää.

Suuri parvi voi näyttää aluksi olevan samaa lajia, mutta tarkempi tarkastelu osoittaa, että joukossa on kahta tai useampaa lajia. Tyypillinen sekaparvi on esimerkiksi hanhien eri lajien muodostama parvi. Kuluvan kuun alkupuolella näin Hämeenlinnassa pellolla tällaisen parven, jossa oli kanadanhanhia ja tundrahanhia, suurinpiirten saman verran kumpiakin. Lintuja oli arvioni mukaan noin 300-400. Aluksi parvi näytti kooostuvan vain näistä kahdesta lajista. Pysähdytttyäni kuvaamaan lintuja huomasin kuitenkin joukossa harvinaisemman lajin. Yksittäinen punakaulahanhi oli liittynyt tähän suureen parveen. Tällainen yksi lintu jää helposti huomaamatta, mikäli ei tarkastele parvea tarkemmin. Samoin talvella Helsingin Tokoinrannassa suuressa parvessa sinisorsia oli tietojen mukaan yksi harmaasorsa. Käydessäni paikalla etsimässä, en kyseistä yksilöä nähnyt. Tutkin jälkeen päin parvesta ottamiani valokuvia, mutta en sieltäkään harmaasorsaa löytänyt. Lintuharrastajan on parven nähdessään hyvä pysähtyä tutkimaan parvea tarkemmin. Joskus se harvemmin tavattava lintulaji saattaa olla edessä, kunhan sen vain löytää.

Lintujen kevätmuutto on parhaillaan käynnissä. Useimpien lajien tuloa on jo tapahtunut, vaikka etenkin kylmät yöt ja pohjoistuuli ovat vaikuttaneet monien lajien suurempien parvien tulossa viivästymistä. Keväiset lintujen laulut täyttävät luonnon. Muuton aikana näkee helposti sellaisia lajeja, joita ei muuten näkisi. Lähes kaikki lintulajit pysähtyvät muuttomatkallaan välillä lepäämään. Tällöin erityiseti pellot ja vesistöt ovat hyviä paikkoja seurata maahan laskeutuvia lintuja. Korkeat mäet ovat toisaalta taas parhaita paikkoja seurata ylitse lentäviä lintuparvia. Useat lintutornit sijaitsevat paikoilla, joissa on hyvä seurata muuttolintujen saapumista.

Lajien runsastuminen näkyy selvästi havaittujen lintulajien määrässä. Yhtenä päivänä voi havaita useita kymmeniä lajeja. Lajien selvittämisessä on välillä omat haasteensa. Tärkeät ja miltei välttämättömät välineet maastossa ovat muistikirja, kiikarit tai kaukoputki, kamera hyvällä teleobjektiivilla ja lintuopaskirja. Muistiin kirjattavat asiat havaitusta lajista ovat jokaisen harrastajan omista lähtökohdistaan hieman erilaiset. Varsinkin aloittaessa lintuharrastusta saattaa tuntua siltä, että kirjaa ylös vain päiväyksen, lajin nimen ja ehkä paikan. Myöhemmin kiinnostuksen kasvaessa mukaan kirjauksiin tulee mukaan lukumäärät, lintujen ikä, sukupuoli ja muut havaintoon liittyvät asiat.

Viime vuosina on kännyköihin tullut saataville lintujen äänentunnistussovelluksia, joita voi käyttää apuna. Sovelluksien käyttö ei tosin korvaa omaa tunnistuksen suorittamista. Eihän sovelluksen tunnistama ole sama kuin se, että itse päättelisi tuntomerkkien perusteella lajin oikein. Sovelluksiin liittyy myös suurta epävarmuutta ja virheellisyyttä. Myös internetin mukanaan tuoma tekoäly luo mahdollisuuden tunnistaa kuvasta lajin. Näissä tunnistus onnistuu yleensä hyvin ja oikein. Helppoa, mutta lintutietouden oppimisen kannalta ei ehkä se paras tapa. Linnun tunnistaminen kiinnittämällä huomiota tuntomerkkeihin ja lajeja erottaviin yksityiskohtiin vaatii aluksi paljon uuden oppimista. Pitkällä aikavälillä tuntomerkkien perusteiden opiskelu kuitenkin palkitsee ja tunnistaminen helpottuu myöhemmin.

Kevään muuttolintujen seuranta on ainutlaatuista katsottavaa. Koskaan ei tiedä, kuinka paljon erilaisia lajeja tulee nähdyksi tai kuulluksi. Havaihtoihin liittyy paljon myös sattumaa, onko oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Erityisesti ohikulkumatkalla olevat muuttolintujen lajit eivät viivy pitkään samoilla alueilla. NYt kevään muuton vilkkaiden päivien jälkeen useiden lajien kohdalla on havaitseminen mahdollista vasta syksyllä lintujen palatessa talvehtimaan etelämmäksi.