Tein viikonloppureissun maaliskuun loppupuolella kaupunkilomana Prahaan. Tarkoituksena kaupunkilomalla on tutustua paikallisiin nähtävyyksiin, vuosisatoja vanhoihin rakennuksiin, puistoihin , maamerkkeihin sekä kaupungin ja maan kulttuuriin. Ajatus lintuharrastajan vierailusta ulkomaisessa kaupungissa ilman lintujen tarkkailua on käytännössä mahdoton. Mennessäni uuteen kaupunkiympäristöön ulkomailla ensinmäisenä tuli mieleeni kysymys, kuinka paljon alueen linnusto poikkeaa suomalaisesta lajistosta ja mitä erilaisia lajeja on mahdollista nähdä.
Kaarlensilta ja kyyhkysparvi, Kuvattu 213.2024 Tsekki, Praha, Vltavajoki.
Puolikas viikko keskiviikosta sunnuntaihin oli säiden puolesta mukava. Lämpöä oli viimestä päivää lukuunottamatta päivisin lähes 15 astetta, sää oli pääosin puolipilvistä ja ajoittain jopa melko aurinkoista. Tosin viikon loppua kohti sää tuli utuisemmaksi ja pilvisyys lisääntyi ja oli jopa sadetta. Puistoissa kirsikkapuut kukkivat valkoisena ja vaaleanpunaisena, mangoliat hohtivat vaaleanpunaisine kukkineen, valko- ja keltavuokkoja näkyi paikoittain. Kukkapenkeissä loistivat narsissit, tulppaanit ja krookukset.
Mutta, entäs ne linnut? Kaupunkiympäristössä oli tietysti tavallisia kesykyhkyjä eli puluja paljon. Prahan kaupungin läpi virtaavassa Vltavajoessa taas uiskenteli vesilintuja, jotka olivat hyvin tuttuja lajeja, kuten sinisorsa, naurulokki, harmaalokki, kyhmyjoutsen, laulujoutsen, nokikana, tukkasotka sekä harmaahaikara. Puistoissa tavattuja lajeja olivat käpytikka, mustarastas, selpelkyyhky, kesykyyhky, harakka, punarinta sekä kottarainen. Hieman yllättävää, että matkalla en havainnut mitään sellaista lajia, jota ei näkisi Suomessa. Viimeisenä iltana joen rannalla illallista syödessä kiinnittyi huomio joen yllä hieman räpiköiden lentävään pieneen lintuun. Olisiko se jokin uusi laji, jota ei Suomessa ole havaittavissa? Tarkemmin lentoa ja lentävää tarkkailtuani totesin, ettei se ole lintu lainkaan, vaan lepakkojaji. No, ei niitäkään kovin usein ole tullut Suomessa nähtyä. Toinen joella näkemäni hieman harvemmin nähty nisäkäslaji oli majava, joita uiskenteli useita.
Tukkasotkia. Kuvattu 22.3.2024 Tsekki, Praha, Vltavajoki.
Piilotin sivustolle lukijoille pienen yllätyksen. Pääsiäisen aikaan sivuilta oli löydettävissä pieni värikäs pääsiäismuna, jota klikkaamalla avautui piilotettu yllätyssivu.
Pääsiäisen jälkeen linkki vaihtoi paikkaansa ja piiloutui sivulle lähes näkymättömiin, mutta se on löydettävissä hiirtä liikuttamalla. Kun hiiren osoitin on linkin päällä, muuttuu tekstin väri ja hiiren osoitin muuttaa muotoaan. Klikkaamalla avautuu piilossa oleva yllätyssivu. Yllätyssivun sisältö vaihtuu aika ajoin.
Sivu julkaistu aluksi 28.3.2024, päivitetty pääsiäisen jälkeen 5.4.2024.
Monissa sosiaalisen median lintuaiheisissa ryhmissä on ollut viime aikoina toistunut kysymys hyvästä lintukirjasta aloittelevalle harrastajalle. Sama kysymys oli myös mielessä itselläni pari vuotta sitten ja uskoisin lähes jokaisen harrastusta aloittelevan miettivän jossain vaiheessa samaa asiaa. Yksiselitteistä vastausta kysymykseen tuskin on olemassa, koska jokainen tutkii lintuja hieman eri lähtökohdasta käsin. Oleellista lienee kuitenkin se, että valitun teoksen avulla pystyy tarvittaessa määrittelemään lajin ja saamaan lisätietoa. Kirjan sopivuus omaan käyttöön selviää vasta käytännön kautta. Tässä teen pienen katsauksen omiin lintuoppaisiini ja siihen miten juuri nämä teokset olen valinnut käyttööni.
Aloittaessani harrastamaan lintujen tarkkailua aktiivisemmin minulla oli jo ennestään kirjahyllyssä kaksi lintukirjaa, jotka olin hankkinut joskus aikanaan yleisteoksiksi itselleni. Ensimmäinen lintukirjani oli suurikokoinen noin kilon painava A4-sivuilla oleva Suomen ja Euroopan lintuopas (Valitut Palat 2003). Kirjassa esitellään kattavasti Suomessa esiintyvät linnut, joten teoksena on vielä hyvä käytössä kotona ollessa, mutta ei kokonsa takia sovi mitenkään maastokäyttöön. Haittana useita vuosikymmeniä vanhoissa kirjoissa on erityisesti levinneisyysaluetietojen muuttuminen. Toinen vanhoista kirjoistani on piemempi ja jopa maastossa käytettäväksi soveltuva Lars Imbyn Suomen linnut ( Gummerrus 1990). Kirjassa esitellään suurin osa Suomen linnuista. Kirjan valokuvat ovat hyvin tummasävyisiä, joista yksityiskohtien erottaminen ei ole kovin helppoa, mutta apuna on jonkin verran mustavalkopiirroksia, joissa on korostettu tuntomerkkejä. Vanhojen kirjojen toimivuus käytännön tunnistamisessa ei ole enää kovin hyvä, joten uudemman teoksen hankinta oli edessä.
Ymmärtäessäni teoksen valinnan olevan haastavaa, mietin miten saisin valittua mahdollisimman hyvän ja käytännöllisen oppaan tunnistamiseeen. Ratkaisuksi tuli kirjasto, josta valikoin muutaman kirjan, jotka lainasin tarkempaa tutkimista varten. Kriteereinä tutkimisessa oli kuvien selkeys, tuntomerkkien esittämistapa ja kirjan soveltuvuus maastokäytöön. Kirjan valinnassa oli tärkeää tiedostaa myös myöhemmin tarvittavat yksityiskohtaisemmat tiedot, kuten linnun iän tai sukupuolen määrittämiseen liittyvät tiedot. Arvioin lainaamiami kirjoja tunnistamisen apuvälineenä kaikessa rauhassa kotona, tunnistaen itselle vieraampia lintulajeja ottamistani valokuvista.
Aktiivisesssa käytössäni olevia lintukirjoja.
Ensimmäinen uusi lintuopas valikoitui maastokäyttöön sopivuuden takia. Pertti Koskimiehen Linnut Lajiopas (readme.fi 2022) tuntui ja osottautui käyttökelpoiseksi kulkemaan repussa kuvausreissuilla. Pehmeäkantisena ja sopivankokoisena kirjaa oli mukava käsitellä luonnossa. Kirjassa esitellään linnut selkeästi jaoteltuna ryhmiin. Lajien nimet esitetään suomeksi, ruotsiksi ja tieteellisellä nimellä. Jokaisesta linnusta on vertailulajit niin samannäköisiin lajeihin kuin ääneltään samankaltaisiin lintuihin. Suurin puute kirjassa on melko pienet valokuvat.
Pian kirjahyllystäni löytyi myös Lars Svenssonin Lintuopas Euroopan ja Välimeren alueen linnut ( Otava 2021). Nimensä mukaisesti kirjassa esitellään myös laajemman alueen linnustoa. Tämä on ollut hyödyksi matkustaessa Suomen ulkopuolella. Kirjaa monet pitävät yhtenä parhaista teoksista harrastajan käyttöön, eikä syyttä. Kirjan kuvat ovat selkeitä ja yksityiskohtaiset tuntomerkit on esitetty havainnollisesti. Lajien esiintymisalueet löytyy karttoina. Kirjassa esitetään myös linnun anatomiaa selkeästi sisäkansien piirroksissa. Useista lajeista löytyy myös lentokuvat sekä höyhenpuvut eri vuodenaikoina ja eri ikäisenä. Teos sopii niin aloittelevalle kuin harrastuksessa edenneelle syventävien tietojen ansioista.
Kolmas uusi hankinta on Lasse J. Laineen Suomen Linnut Tunnistusopas (Otava 2021). Kirjassa parasta on suurikokoiset ja laadukkaat valokuvat lajeista sekä nimet suomeksi, ruotsiksi, englanniksi ja tieteellinen nimi. Esiintymiskarttojen lisäksi kirjassa on muuttolintujen kohdalla aikajana, jolloin lajia tavataan Suomessa. Muutamasta linturyhmästä on myös aukeamat, jossa näkee lentokuvat helpon vertailun avuksi. Esimerkiksi sorsalintujen kuvat, jolloin eroavuudet näkee selkeästi. Kirjan ekstrana on hyvä linkki, josta voi kuunnella yli 200 linnun äänet.
Mukana kulkevien opaskirjojen lisäksi kotikäyttöön on valikoitunut Tero Linjaman ja Jussi Murtosaaren Lintuharrastajan opas (Docendo2022). Kirjan lajiesittelyissä on lajinimet suomeksi, ruotsiksi, englanniksi sekä tieteellisellä nimellä. Jokaisen lajin yhteydessä löytyy QR-koodi nettisivulle, josta voi kuunnella lajin kutsu-, soidin- tai varoitusääniä. Kirjasta löytyy kattavat sivut lintujen rakenteesta ja tunnistamisesta.
Lintuharrastajan opas, esimerkki aukeamasta.
Varsinaisten lintuoppaiden lisäksi lintuharrastajan avuksi on erilaisia harrastusta tukevia kirjoja, joista löytyy lisätietoa tunnistamisesta, lintujen rakenteesta, elintavoista ja käyttäytymisestä. Oma suosikkini on Tringa ry:n julkaisema Pääkaupunkiseuden parhaat lintupaikat (Nemo 2016). Kirja tarjoaa käytännön tietoa koko pääkaupunkiseudun lintupaikoista, alueista ja torneista sekä lajistosta.
Paitsi kirjoista, apua harrastukseen löytyy runsaasti erilaisista nettisivuista sekä puhelinsovelluksista. Linnun ääniä tunnistavia sovelluksia löytyy useitakin, joskin tunnistaminen ei aina ole täydellistä. Puhelilinsovelluksista mainitsemisen ansaitsee ainakin androidille löytyvät Muuttolintujen kevät, BirdNet, Lintuopas sekä Euroopan linnut. Näistä kaksi viimeistä ovat käytännössä helposti mukana puhelimsessa kulkevia ”lintukirjoja”.
Lähes jokainen on joskus seurannut joskus kevään muuttolintujen tuloa. Jo vanhassa lorussa ”Kuu kiurusta kesään, puolikuuta peipposesta, västäräkistä vähäisen, pääskysestä ei päivääkään. ” kerrotaan kevään etenemisestä ja kesän tulosta. Kevään tulon seurantaan kuulu toki myös hyönteiset ja kukkivat kasvit, kuten näsiä, sini- ja valkovuokot, sekä voikukka.
Kevään muuttolintujen seuranta ja havaittavat lintulajit ovat paljon riippuvaisia säästä ja etenkin tuulien suunnasta. Hyvällä etelän- tai lounaanpuoleisella tuulella saapuvien lintujen määrät nousevat huomattavasti, kun tuulen kääntyessä pohjoisen puolelle lintujen saapuminen hidastuu. Seurantaan vaikuttaa myös luonnollisesti pilivisyyden määrä.
Varsinkin Suomen eteläosissa lintujen muuttoaikana pystyy helposti näkemään useita lajeja, jotka vain ohittavat alueen jatkaen matkaansa varsinaisille pesimäalueilleen pohjoiseen jopa Siperian pohjoisosiin saakka. Samoin kuin syksyllä ehkäpä äänekkäin ja siksi myös näkyvä ryhmä tulijoita ovat kurjet ja erilaiset hanhet. Näistä osa jää jopa Etelä-Suomeen, mutta suuret joukot linnuista jatkavat pohjoisemmaksi. Muuton vaikutus lintuharrastajan näkökulmasta on myös siinä, että Suomenlahden yli lentävät muuttolinnut pysähtyvät lepäämään etelärannikolle. Niimpä lajien runsaus näkyy vaikkapa kosteikkoalueiden lajirunsautena. Tästä hyvä esimerkki on yksi suosimistani alueista Helsingin Vanhankaupunginlahti, joka on lintuharrastajien tärkeä havaintopaikka. Alueella on tavattu yli 300 eri lintulajia.
Pajunkissat
Kuvattu 3.4.2023
Helsinki Vanhankaupunginlahti
Vaikka laajamittaisesti ei lintujen kevätmuuttoa seuraisikaan erityisillä lintupaikoilla tai – torneissa, on pienikin havainnointi kotipihassa tai lähiympärissä pieni lisä kevään tulon todentamisessa. Kevään etenemisessä lintujen lisäksi tarkkailun kohteina voi olla kasvien kukinnan, hyönteisten ilmaantuminen, lumen sulamisen, jäiden lähdön jne. seuraaminen. Luontoliitto järjestää tänäkin vuonna kevätseuranta-kampanjan, jossa voi havainnoida ja jakaa tekemänsä havainnot muille ja tallennettaviksi Luonnontietellisen keskusmuseon tiedostoihin. Kevätseurannan sivulle pääset tästä.
Muuttolintujen seurannassa tulee vastaan myös itselle usein aivan uusia lajeja. Kevät on lintujen tarkkailussa muutoinkin aikaa, jolloin havainnointi on helpompaa, koska puiden lehdet eivät ole näkemän esteenä oksistoihin ja toisaalta rantojen, kosteikoiden ja peltojen kasvien ollessa matalia maassa viihtyvät linnut näkyvät helpommin.
Osa muuttolinnusita on osittaisia muuttajia tai satunnaistalvehtijoita ja varsinkin etelärannikollla niitä saattaa nähdä läpi talven. Tällaisista linnuista tutuimmat esimerkit ovat mustarastas ja peippo. Tänä talvena vesilinnuista jopa silkkiuikku on ollut talvehtimassa Helsingissä Töölönlahdella, missä on läpi talven sulana olevia alueita.
Mustarastas
Kuvattu 3.4.2023
Helsinki Vanhankaupunginlahti
Suurin osa suomalaisista osaa tunnistaa tyypilliset lintulaudan ja pihapiirin linnut, kuten talitiainen, punatulkku, varis, harakka tai varpunen. Myös kesäisemmät peippo, västäräkki, naurulokki, sinisorsa ja haarapääsky ovat tuttuja lintuja. Hieman vieraamman lajin kohdalla etsitään kirjahyllystä se parikymmentä vuotta vanha lintukirja, jonka kuvista etsitään nähdyn linnun tuntomerkkeihin sopivaa lajia.
Kun lintuharrastuksessa etenee alkaa pohtimaan myös paremman lintuoppaan hankkimista. Kirjakaupoista löytyy useita kirjoja, mutta mikä niistä soveltuu parhaiten omaan käyttööni. Toisaalta vanha lintukirja voi olla erittäin hyvä ja tuntomerkit lajeista voi olla siinä erittäin hyvin kerrottuja ja piirroskuvissa erityispiirteet on kuvailtu hieman korostuneesti, mikä helpottaa tunnistamista. Vanhojen kirjojen suurin ongelma on lintujen havaintoihin liityvä, esiintymisalueiden vanhat tiedot. Hyvänä esimerkkinä tästä on tuo aiemmin esittelemäni viiksitimali, joka on vielä muutama vuosikymmen sitten ollut erittäin harvinainen, mutta nykyään sitä tavataan jo lähes koko merenranta-alueella.
Kirjojen lisäksi tunnistamisessa auttaa Googlen lisäksi erilaiset puhelimen sovellukset, joista tutustumisen arvoisia mielestäni ovat Birdnet, Muuttolintujen kevät sekä Euroopan linnut. Näissä erityisenä piirteenä on linnun tunnistaminen lauluäänen avulla ja ilmoittaen äänen sopivuuden lajiin prosentteina.. Tunnistustietoon pitää usein suhtautua hieman varauksellisesti, sillä aina se ei osu ihan oikeaan.
Ettei lintulajien tunnistaminen olisi liian helppoa, löytyy monista linnuista erilaisia värimuunnoksia. Kuluvan talven aikana olen kiinnittänyt huomiota erityisesti melanistisiin yksilöihin, joita olen nänyt mm. pikkuvarpusesta, fasaanista ja sinisorsasta. Viimeksi mainitussa värien vaihtelu on melko yleistä. Erilaisia värityksiä sinisorsilla on huomattavissa hyvin nyt talvella, kun vesilinnut ovat kokoontuneet suuriin parviin vesistöjen sulapaikkoihin. Helsingissä Tokoinrannassa on ollut tuhansia lintuja. Tämä onkin hyvä paikka havainnoida talvella vesilintuja. Oheisissa kuvissa on joitakin esimerkkejä muunnoksista.
Sinisorsa Kuvattu 7.4.2023 Vantaa, MätäojaSinisorsa Kuvattu 31.1.2023 Vantaa MätäojaSinisorsia Kuvattu 7.1.2024 Vantaa MyyrmäkiSinisorsa Kuvattu 13.11.2022 Helsinki Töölönlahti
Otettuja valokuvia tutkiesssa tulee välillä eteen kuva, jossa olevan linnun tunnistaminen on haastavaa. Tällöin apuun tulee lintuharrastajien yhteisöllisyys ja kokeneiden harrastajien kokemus ja tiedot. Facebookissa on useampiakin ryhmiä, jossa keskustellaan ja kysellään linnuista. Ryhmissä keskustelu on yleensä hyvin asiallista ja tunnistamisapua kysyvä saa hyvin perusteltuja tietyn linnun erityispiirteisiin keskittyvää neuvoa. Tämä auttaa uusia ja vanhempiakin harrastajia oppimaan uutta.
