tammi 17 2024

5. Lintujen tunnistamisesta

Suurin osa suomalaisista osaa tunnistaa tyypilliset lintulaudan ja pihapiirin linnut, kuten talitiainen, punatulkku, varis, harakka tai varpunen. Myös kesäisemmät peippo, västäräkki, naurulokki, sinisorsa ja haarapääsky ovat tuttuja lintuja. Hieman vieraamman lajin kohdalla etsitään kirjahyllystä se parikymmentä vuotta vanha lintukirja, jonka kuvista etsitään nähdyn linnun tuntomerkkeihin sopivaa lajia.

Kun lintuharrastuksessa etenee alkaa pohtimaan myös paremman lintuoppaan hankkimista. Kirjakaupoista löytyy useita kirjoja, mutta mikä niistä soveltuu parhaiten omaan käyttööni. Toisaalta vanha lintukirja voi olla erittäin hyvä ja tuntomerkit lajeista voi olla siinä erittäin hyvin kerrottuja ja piirroskuvissa erityispiirteet on kuvailtu hieman korostuneesti, mikä helpottaa tunnistamista. Vanhojen kirjojen suurin ongelma on lintujen havaintoihin liityvä, esiintymisalueiden vanhat tiedot. Hyvänä esimerkkinä tästä on tuo aiemmin esittelemäni viiksitimali, joka on vielä muutama vuosikymmen sitten ollut erittäin harvinainen, mutta nykyään sitä tavataan jo lähes koko merenranta-alueella.

Kirjojen lisäksi tunnistamisessa auttaa Googlen lisäksi erilaiset puhelimen sovellukset, joista tutustumisen arvoisia mielestäni ovat Birdnet, Muuttolintujen kevät sekä Euroopan linnut. Näissä erityisenä piirteenä on linnun tunnistaminen lauluäänen avulla ja ilmoittaen äänen sopivuuden lajiin prosentteina.. Tunnistustietoon pitää usein suhtautua hieman varauksellisesti, sillä aina se ei osu ihan oikeaan.

Ettei lintulajien tunnistaminen olisi liian helppoa, löytyy monista linnuista erilaisia värimuunnoksia. Kuluvan talven aikana olen kiinnittänyt huomiota erityisesti melanistisiin yksilöihin, joita olen nänyt mm. pikkuvarpusesta, fasaanista ja sinisorsasta. Viimeksi mainitussa värien vaihtelu on melko yleistä. Erilaisia värityksiä sinisorsilla on huomattavissa hyvin nyt talvella, kun vesilinnut ovat kokoontuneet suuriin parviin vesistöjen sulapaikkoihin. Helsingissä Tokoinrannassa on ollut tuhansia lintuja. Tämä onkin hyvä paikka havainnoida talvella vesilintuja. Oheisissa kuvissa on joitakin esimerkkejä muunnoksista.

Sinisorsa Kuvattu 7.4.2023 Vantaa, Mätäoja
Sinisorsa Kuvattu 31.1.2023 Vantaa Mätäoja
Sinisorsia Kuvattu 7.1.2024 Vantaa Myyrmäki
Sinisorsa Kuvattu 13.11.2022 Helsinki Töölönlahti

Otettuja valokuvia tutkiesssa tulee välillä eteen kuva, jossa olevan linnun tunnistaminen on haastavaa. Tällöin apuun tulee lintuharrastajien yhteisöllisyys ja kokeneiden harrastajien kokemus ja tiedot. Facebookissa on useampiakin ryhmiä, jossa keskustellaan ja kysellään linnuista. Ryhmissä keskustelu on yleensä hyvin asiallista ja tunnistamisapua kysyvä saa hyvin perusteltuja tietyn linnun erityispiirteisiin keskittyvää neuvoa. Tämä auttaa uusia ja vanhempiakin harrastajia oppimaan uutta.

tammi 03 2024

4. Tavoitteena havaita 100 lintulajia vuoden aikana

Innostuin laajemmin lintujen tarkkailusta ja kuvaamisesta keväällä 2023 löydettyäni BirdLifen haasteen ”Tunnista 100 lintulajia”. Koska lajituntemukseni oli vielä hyvin puutteellista, ajattelin osallistua ”kuva”-sarjaan. Tällä sain varmistettua lajien määrityksen oikeellisuuden tai ainakin sen mukaan kuin itse pystyin valokuvista rauhassa tunnistamaan lajit. Tavallisien lähes kaikkien tuntemien lajien jälkeen harrastuksen edetessä tuli vastaan lintuja, joiden määritys ei ollutkaan selvää ja jouduin turvautumaan alan kirjallisuuteen ja internetin tietoihin. Määrityksessä pyrkimyksenä on ollut tarkkuus ja pyrin varmistamaan haastavat lajit useammasta lähteestä. Ensimmäisen vuoden lajimääräksi muodostui lopulta 65 lajia, joista ehkä hienoin havainto oli Helsingissä Töölönlahdella uinut mustanmerenlokki.

Lintuharrastukseen liitetään usein bongaus ja bongarit, jotka käyvät ”löytämässä” jonkun muun jo löytämää usien harvinaistakin lintulajia. Itse en katso kuuluvani tähän ryhmään, vaan lähes kaikki havaitsemani lintulajit ovat aidosti itse löytämiäni luonnossa liikkuessani, olen siis enemmän ”havainnoitsija”. Useita lajeja olen nähnyt tunnetuilta lintualueilta ja rakennetuista lintujen tarkkailupaikoista, lintutorneista ja -lavoilta. Tuo edellä mainittu mustanmerenlokki on yksi harvoista linnuista, joita olen lähtenyt erityisesti katsomaan. Sekin oli paikassa, jossa muutoinkin olen käynyt tarkkailemassa lintuja. Lisäksi olen käynyt joitakin lintuja käynyt bongaamassa, mikäli olen muista syistä ollut kulkemassa paikan ohitse.

Merikotka Kuvattu 9.10..2023 Espoo Laajalahti

Vuonna 2023 lajituntemukseni oli jo huomattavasti parempi kuin aloittaessani. Vuosi alkoi hienosti heti tammikuun alussa Helsingissä Vanhankaupunginlahdella hiiripöllön näkemisellä. Pöllö istui korkealla puun oksalla aivan puun rungon vieressä ja oli sattumaa, että katsoin juuri siinä kohtaa puiden latvuksia. Hieman myöhemmin lähistöllä näin kanahaukan sähkötolpan päässä. Lintujen löytämisessä on sattumalla iso merkitys. Vaikka kuinka tuntisi lintulajien käyttäytymistä ja elinympäristöjä, voi olla pienestä ajasta kiinni, ettei näe jotain lintua. Yksi tällainen lintulaji on omalla kohdallani ollut viiksitimali, jota etsin viime vuonna useita kertoja. Lajin näin joitakin kertoja, mutta valokuvan sain otettua vasta syyskuussa. Luonnossa liikkumisessa rauhallisuus ja kärsivällisyys ovat myös hyvin tärkeässä asemassa, mikäli haluaa havaita jonkin aremman lajin tai jopa saada edes jonkinlaisen valokuvan. Parhaimpiin kuviin vaatii usein pitkääkin odottamista, kunnes lintu tulee sopivaan paikkaan. Joskus lintu ilmestyy nopeastikin ja hyvä kuvaustilanne on edessä hetkessä, mutta myös ohi yhtä nopeasti. Lintuvuoteni viimeisiin uusiin lajihavaintoihin kuului juuri tällainen tilanne. Merikotka lensi ohitseni aukealla paikalla noin 20 metrin etäisyydeltä. Espoon Laajalahdella lokakuussa otettu kuva merikotkasta on omasta mielestäni yksi parhaista kuvasutilantesita viime vuodelta. Vuoden 2023 kuvattujen lintulajien määrä meni juuri sadan lajin tavoitteen yli; 103 kuvattua lintulajia.

Uusi vuosi 2024 on alkamassa. Uusi haaste tunnistaa 100 lintulajia vuoden aikana on alkanut. Tänä vuonna luotan jo havainnoissani tunnistamiskykyyni ja osallistunkin yleiseen sarjaan, jossa kaikki havainnot otan mukaan. Tietysti valokuvauksen harrastajana pyrin kuvaamaan useimmat havaitesmistani lajeista. Havainnoistani olen tehnyt uuden sivun ”100 lintulajia”, josta löytyy havaitsemani vuoden uudet lintulajit päivämäärä- ja paikkatiedoilla.

joulu 19 2023

3. Joulunajan linnut

Kevään aikana odotellaan muuttolintuja saapuviksi. Ensimmäisiä kevään merkkejä monille on kiurujen peippojen saapuminen kotikulmille. Monet osallistuvat kevätseurantaan ja tallentavat muistiin päivämääriä nähdyistä kevään merkeistä luonnossa. Sitten tulevat kesäntuojat, västäräkit ja pääskyset. Myös mustarastaiden huilumaisen äänen kuuleminen keväällä tietää kesän lähestymisestä. Kevät on monille linnunpönttöjen rakentamisen ja puihin ripustamisen aikaa. Odotetaan ja arvaillaan, meneekö uuteen pihapönttöön asukkaaksi tiaisia vai kenties kirjosieppo. Kesä kuluu ja syksy saapuu. Katsellaan kuinka ensin pääskyset alkavat kokoontumaan ja lähtemään muuttomatkalle. Sitten tulevat vuoroon kottaraiset. Syksymmällä katsellaan kuinka kurjet ja hanhet muuttavat suurina parvina kohti etelää. Talven tullessa lintujen ja lintulajien määrät vähenevät merkittävästi. Joulukuun alussa asuinympäristössä näkyy enää vain muutamia lajeja, niistäkin suurin osa vain ihmisten ruokinnan turvin.

Kun joulu lähestyy, tulee mieleen joulunajan linnut. Mitkä linnut ovat niitä, joista tulee mieleen jouluinen tunnelma?  Monissa joulukorteissa on kuvattuna punatulkku. Pakkasten ja lumisateiden tultua punatulkut tulevat metsistä pihapiiriin ja se on tuttu vieras myös lintulaudalla. Myös punatulkun punainen väri yhdistyy jouluun. Lukuiset tiaiset tulevat myös lintulaudoille nauttimaan ihmisten tarjoamista siemenistä ja talipaloista. Kauralyhteeseen yhdistyy mielissämme ja havainnoissamme keltasirkut ja varpuset. Varpuset ovat tosin viime vuosina hävinneet monin paikoin ja tilalle ovat tulleen pikkuvarpuset. Varpunen on perinteinen maatalousalueiden lintu. Sen takia hieman ihmetyttääkin se, että maaseudulla lintuja ei monissa paikoin juurikaan tapaa, mutta pääkaupunkiseudulla ja jopa aivan Helsingin keskustassa niitä elää melko runsainakin parvina. Muutama päivä sitten näin facebookissa tarinan, jossa henkilö kertoi hankkineensa joululahjan pihassa käyvälle pähkinähakille, mitäpä muutakaan kun pussillisen pähkinöitä.

Varpunen Kuvattu 31.1.2023 Helsinki Tokoinranta

Joissakin joululauluissa mainitaan myös lintuja. Ensimmäisinä itselläni tulee mieleen Sylvian joululaulu ja Varpunen jouluaamuna, jotka ovat molemmat Zacharias Topeliuksen kirjoittamia.  Näistä jälkimmäisessä mainitaan selkeästi varpunen, mutta Sylvian joululaulun lintu on monille vieraampi.  Zacharias Topelius kirjoitti laulun Sisiliassa talvehtivasta muuttolinnusta, joka kaipasi pohjoiseen Suomeen.  Laulussa (tai alkuperäisesti runossa) kertojana toimii kerttuihin kuuluva lintu, todennäköisemmin mustapääkerttu (Sylvia atricapilla).

Hieman yleisemmin linnuista lauletaan ”laitetaankos pesä myös pikkulinnuille”  joululaulussa No onkos tullut kesä, joka sopii hyvin ainakin Etelä-Suomessa olleeseen tämän päivän säähän. Aurinkoisessa suojasäässä linnut lauloivat niin kuin keväällä. Lisäksi ainakin laulussa Kun joulu on  (Kun maas´on hanki) mainitaan pääskystä, joka on pitkän matkan päässä.

Rauhallista joulua kaikille toivottaen,

Pentti

marras 30 2023

2. Kun lintukuvaajana näen kauan etsimäni lajin

Viiksitimali Helsinki Vanhankaupunginlahti Kuvattu 18.9.2023

Hieman harvemmin nähtävät lajit ilahduttavat aina kun tällaisen kohtaa luonnossa. On olemassa joukko lintuja, joiden näkeminen on erityisen sattumanvaraista. Jotkut harvemmin nähtävät linnut taas vaativat pitkää tarkkailua lajin tyypillisessä ympäristössä ja useankin tunnin tarkkailun paikassa tai alueella, jossa linnun olettaa näkevän. Edellisessä postauksessa kuvituksena ollut viiksitimali on juuri tällainen. Tyypillisimmillään viiksitimalin tapaa ruovikossa, usein isoinakin parvina. Näkemiseen sopivan paikan etsiminen ei välttämättä ole se vaikein kohta.

Viiksitimalin löytämiseen pääkaupunkiseudulla tiesin kaksi aluetta, joissa kävin useita kertoja. Monta kertaa näin parven pyrähtävän lentoon ja laskeutuvan jonnekin ruovikon kätköihin, mutta valokuvan saamiseen ei riitä pelkkä näköhavainto. Myös linnun ääniä kuului monina kertoina. Aloittelevana lintuharrastajana usein luulin äänen kuuluvan läheltä aivan vierestä muutaman metrin etäisyydeltä, mutta kokemuksen karttuessa sain havaita äänen tulevan useiden kymmenien metrien päästä. Äänien tunnistaminen on yksi tärkeä osuus lintujen löytämisessä. Timaleiden tyypillinen elinympäristö tiheä rantaruovikko on myös linnuille suojapaikka, jossa jo muutama metri estää näkyvyyden. Lajin löytäminen vaatii pitkäjänteistä etsimistä ja tarkkailua. Kun vihdoin saa sen hyvän kuvan lajista, saa kokea, ettei etsimiseen kulunut aika ole mennyt hukkaan.

Linnuilla on usein myös hyvä suojaväri, joka sulautuu ympäristöön hyvin. Esimerkkinä tästä haluan ottaa esiin puukiipijän. Lintu etsii ravintoa usein havupuiden rungoilla kiertäen puuta hieman nykivin liikkein alhaalta ylöspäin. Puukiipijä on melko pieni lintu, joten ruskean linnun näkeminen puun rungolta ei nopealla katsomisella onnistu. Ainakin itse olen havainnut puukiipijän sen pyrähtäessä nopeasti rungolta toiselle. Lajin tyypillisen käyttäytymisen oppiminen auttaa havainnoinnissa paljon. Kun linnun löysin ensimmäisen kerran, alkoi puukiipijöitä näkymään useammin. Kuluneen syksyn aikana puukipijöitä olen nähnyt useita kertoja useissa eri paikoissa.

Kahden edellä mainitsemani lajin lisäksi on kaksi lajia, joita olen yrittänyt nähdä ja valokuvata pitkään. Pyrstötiainen ja pähkinänakkeli eivät ole niitä aivan joka päivä nähtäviä lajeja. Viime viikonloppuna ollessani eräässä puistossa kävelemässä havaitsin tietysti normaalit varpuset, tiaiset ja varikset, mutta sitten olikin edessäni noin kahdenkymmenen linnun parvi pyrstötiaisia, jotka laskeutuivat lähistöllä olevan koivun latvaan. Paikka ei ilmeisesti ollutkaan kovin hyvä, joten linnut jatkoivat matkaa kauemmaksi, samaan suuntaan, mihin olin itse menossa. Noin sadan metrin päässä linnut laskeutuivat taas puun latvuksiin, mistä lintujen äänet kuuluivat kauaksi. Käveltyäni lähemmäksi havaitsin paikalla myös pähkinänakkelin sekä puun runkoa kiertävän puukiipiän. Lähestyvästä alkuillan hämärästä huolimatta, oli loistavat olosuhteet kolmen hieman harvemmin havaitsemani lajin kuvaamiselle. Olisi mahdollisuus saada lajit jopa samaan kuvaan. Tällä kertaa tosin kuvat jäivät ottamatta, sillä ainoa mukana oleva kamera oli kännykän kamera. Ensimmäiset kuvani pähkinänakkelista ja pyrstötiaisista jäivät vielä odottamaan sitä kertaa, että kunnollinen kamerani on mukanani.

marras 15 2023

1. Valokuvausharrastukseni taustoja

Ensimmäisen kamerani ostin 15-vuotiaana kesällä 1982. Tuo kamera oli Minoltan AF2 pokkarikamera ja ajalle tyypillisesti kamerani oli 35mm kinofilmikamera. Ensimmäisen filmini yhtenä kuvauskohteena oli Hämeenlinnassa Aulangon luonnonpuiston lammella uivat vesilinnut, kuten joutsenet ja sorsat. Valokuvaaminen oli tuohon aikaan melko harkittua, sillä filmiä ei voinut tuhlata liiaksi, ainakaan nuoren koululaisen budjetilla. Kuvaamisesta kesti usein viikkoja valmiiden paperikuvien näkemiseen. Suosittua oli lähettää filmi kehitettäväksi postin kautta ja odottaa sitten kuvien saapumista. Kuvakuoren avaus oli aina hieman jännittävä tapahtuma. Eihän koskaan voinut olla varma, kuinka hyvin kuvat olivat onnistuneet. Oliko se ”täydellinen kuvaustilanne” täydellinen myös kuvassa vai oliko kuva epäonnistunut valotuksen tai tärähdyksen takia. Tuolloin 1980-luvulla kokeilin myös mustavalkokuvausta ja pimiötyöskentelyä, filmin kehitystä ja kuvien tekemistä ja suurentamista itse.

Kuvaus siirtyi järjestemäkameraan jo samalla vuosikymmenellä. Kuvauksen kohteisiin kuului arkipäivän tapahtumien lisäksi erityisesti luontoaiheet, kuten hyönteiset, kasvit ja eläimet, niin nisäkkäät kuin linnutkin.  Digikameralla kuvaamisen aloitin pokkarikameralla, samalla kun käytössä oli edelleen isompi kinojärjestelmäkamera. Sen aikainen pikselimäärä ja 3 Mb kenno tuntuu tänä päivänä kuin lasten leikkikalulta, mutta 2000-luvun alussa se oli aivan riittävä. Kun valokuvaaminen lisääntyi, oli edessä myös digijärkkärin hankinta. Valitsin Nikonin D3100, johon hankin pian perusobjektiivin tilalle Tamronin 18-270-zoomin.

Luonto ja erilaiset eläimet ovat olleet kuvausaiheitani läpi vuosikymmenten. Erityisesti lintukuvaukseen innostuin kuitenkin vasta keväällä 2022, jolloin näin sattumalta jutun BirdLifen ”tunnista 100 lintua”-haasteesta. Pian sain huomata kamerani olevan auttamattomasti liian hidas nopeasti liikkuvien kohteiden kuvaamisessa. Seuraavana olikin vastassa kuvauskaluston päivittäminen uudempaan.