Maarintorni sijaitsee Espoon Laajalahden reunalla Otaniemen pohjoispuolella. Torni on hyvien kulkuyhteyksien ulottuvissa, sillä läheiseltä parkkipaikalta on vain noin 300 metrin kävelymatka. Lähistöllä sijaitsee myös raitiovaunupysäkki, joten tornia voisi kuvailla urbaanimmaksi torniksi.

Tornille kulku on helppoa, sillä sinne kulkee leveät koivujen reunustamat kävelytiet, joita pystyy ajamaan myös polkupyörällä. Tornilta avautuu laaja näkymä Laajalahdelle, jota reunustaa laajat ruovikkoalueet. Lahden toisella puolella on myös kaksikin lintutornia, joista kerron enemmän toisessa artikkelissa.

Laajalahti on linnustoltaan varsin runsaslukuinen erityisesti muuttoaikoina, jolloin sinne laskeutuu muuttomatkalla olevia parvia lepäämään, jatkaakseen matkaansa taas pohjoisemmaksi sisämaahan. Lajeissa on havaittavissa runsaasti erilaisia vesilintuja, mutta myös esimerkiksi haukkoja. Tornilla olen tehnyt ensihavaihtoni merikotkasta, joka odotti sopivaa hetkeä lentoonlähtöön vedestä nousevan seipään päässsä. Uljas lintu on näyttäytynyt myös muulloinkin ja parhaimmillaan lentänyt liitäen vain parinkymmennen metrin etäisyydeltä.

Kävelyteiden reunalla on laaja vetinen rämeikkö, jossa on pystyyn kuolleita puita. Ruohikkotasolla saa havaita niin nokikanoja ja liejukanoja kuin muitakin kosteikkojen liontuja. Puissa naputtelee niin pikkutikkoja kuin käpytikkojakin. Myös puukiipijä kuuluu usein paikassa havaitsemiini lajeihin.

Vuosi on vaihtunut ja samalla alkoi uusi haaste kerätä 100 havaintoa eri lintulajeista vuoden aikana. Tammikuun alkupuolella lintujen lajimäärät on ehkä pienimmillään. Kiinnostavaa onkin, mitä lajeja kaupunkiympäristöstä löytyy keskitalvella.

Aivan kodin läheisyydessä Vantaalla ei suuria yllätyksiä tullut. Ensimmäiset havainnot olivat tuttuja ja yleisiä lintuja, kuten talitiainen, sinitiainen, punatulkku, mustarastas, keltasirkku, varpunen ja pikkuvarpunen. Kaupunkiin kuuluvat kesykyyhky eli pulu sekä sinisorsa, varis, harakka ja räkättirastas olivat tietysti myös havaittavissa.

Tammikuisessa havainnoinnissa korvinkuultava ja silmiin osuva havainto oli myös mustarastaan alkavat soidinkäyttäytymiset. Mustarastaita oli selkeästi pariutuneet ja laulussa oli jo keväinen huilumainen sointi, joka on yleensä kuultavissa maaliskuusta alkaen. Muutoinkin linnut lauloivat huomattavan paljon.

Hieman metsäisemmässä ympäristössä havaintoihin kuului yllättäen pyrstötiainen, joka viime vuonna odotti nähdyksi tuloa kohdallani aina lokakuun puoliväliin saakka. Helsingin puolella sain metsäisessä ja merellisessä ympäristössä nähdä nyt hati vuoden alkupuolella varpushaukan, korpin, kalalokin ja sarvipöllön. Viimeksi mainittu on erittäin hyvä piiloutuja ja sen löytämisessä oli avuksi muut lintuharrastajat. Vaikka paikalla oikean puun lähistöllä minulle kerrottiin, mistä pöllön (tai jopa tällä kertaa kaksi pöllöä) voi nähdä, tuotti löytäminen vaikeuksia.

Kaiken kaikkiaan vuoden ensimmäisten kolmen viikon aikana lajeja löytyi 19. Vuoden tavoitteesta on siis lähes viidennes löytynyt.

Kesä ja syksy ovat jääneet taakse. Lehtipuiden rungot ja oksistot ovat lehdetöminä. Luonnossa kulkiessaan huomaa siellä täällä puissa risukasoja. Mikähän lintu tuossakin on pesinyt? Täysin varmaa tietoa pesijästä tuskin pystyy sanomaan, mutta hyviä arvauksia voi tehdä. Eri lajit pesivät erilaisissa ympäristöissä. Jotkut lajit rakentavat pesänsä korkealle puun latvukseen, toiset puun oksille, jotkut taas aivan ohsan haaraan. Osa linnuista pesii ruovikossa tai jopa maassa. On yllättävää huomata kuinka paljon pesiä löytyykään, kun niitä oikein alkaa etsimään.

Monet ovat auttaneet lintuja pesinnässä rakentamalla pesäpönttöjä. Näin alkutalvesta on hyvä aika käydä katsomassa pesät läpi. Ensimmäiset pakkaset ovat hävittneet joukon hyönteisiä, mm. lintukirput,jotka ovat pesää tarkastavan ihmisenkin riesana. Toisaalta maastossa ei ole kulkua haittaavaa lunta liiaksi. Pönttöä tarkastavan kannattaa muistaa, että pesäpöntössä voi kuitenkin olla suojassa lintuja, mutta myöskin hiiriä tai muita pikkueläimiä. Tarkastuskierroksen jälkeen pesät ovat odottamassa ensi kevättä, uusien pesintöjen aikaa.

Tällä kertaa esittelen Vanhankaupunginlahdella olevia katseelulavoja, Pornaistenniemen piilokojun sekä lintutornin. Vanhankaupunginlahdelta lähtee pitkospuut Lammassaareen. Osassa 1 kerroin tarkemmin kulkemisesta paikalle. Pitkospuiden varrella on kahdessa kohtaa katselulavat, joilta avautuu näkymä lahden ruovikon ylitse. Ruovikossa elää runsas joukko eri pikkulintulajeja, jotka piilottelevat tiheän kasvuston seassa. Monet lajeista ovat muuttolintuja, kuten kertut ja sirkut. Syksytä kevääseen alueen valtaavat tyypiliset talvilinnut kuten talitiaiset, sinitiaiset ja varpuset. Hyvällä onnella saattaa nähdä vilauksen tai voi ihailla pidempäänkin viiksitimaleita. Katselulavoista eteläisimmältä avautuu näkymä niitylle, jossa keväisin lepää muttomatkallaan erityisesti useita kahlaajalintuja ja hanhilajeja. Kesäisin lavan lähistöllä näkee keltavästäräkin lentävän pesälleen ruokkimaan poikasiaan. Niin kuin joskus aiemmin olen maininnut, on alueella tavattu reilusti yli 300 lintulajia. Paikka onkin yksi pääkaupunkiseudun tärkeistä linualueista.

Lähempänä parkkipaikkaaluetta on piilokoju, jonka edustalla on ruovikon ympäröimä vesialue. Tyypilliset lajit siellä ovat sorsalinnut, kuten haapana, sinisorsa, tavi ja telkkä. Kojun vieressä voi nähdä myös viiksitimaleita. Kojulta niin kuin lähellä olevasta lintutornistakin voi nähdä aluella vierailevia isoja petolintuja, joista itse olen nähnyt merikotkan, sääksen, arosuohaukan ja kanahaukan.

Pornaisteniemen lintutornista avautuu näkymä ruovikon ylle, mutta tietysti korkeammalta kuin lintulavoilta. Näkymä on oikeastaan käytännössä koko laajan ruovikkoalueen kattava.

Vanhankaupunginlahti tarjoaa sen verran paljon nähtävää ja koettavaa, että retkelle kannattaa varata reilusti aikaa. Pysäköintialueen 4 tunnin rajoitusaika ei aina riitä, joten auto kannattaa laittaa 12 tunnin paikalle, jos vain on mahdollista. Aika lintujen tarkkailussa kuluu yllättävän nopeasti.

Pysäköintialueen vieressä sijaitsee Vanhankaupunginkoski, joka tarjoaa nähtävää. Alue on hyvin suosittu kalastuspaikkana. LIsäksi historiasta ja tekniikasta kiinnostuneiden kannattaa poiketa Tekniikan museossa. Vanhankaupunginkoskessa on myös vanha voimalaitoksen putous.

Syksyn muuttosesonki alkaa olla takana ja talvi on konta jo tulossa. Talvi on lintumaailmassa hiljaisempaa aikaa, joten on aika tehdä katsaus muutamiin lintutorneihin ja -paikkoihin eri puolella Etelä-Suomea.

Ensimmäisenä esittelen itselleni suosituimman lintupaikan, Helsingin Vanhankaupunginlahdella sijaitseva Lammassaaren lintutorni, sekä lintujen katselulava ja piilokoju. Paikka on myös oikeastaan koko lintuharrastukseni alkupiste. Lammassaaressa ja sen lähiympäristössä voi tavata suurimman osan Suomen luontoon kuuluvista linnuista. Paikka on suosittu levähdyspaikka muuttolinnuille. Alueella onkin tavattu yli 350 lintulajia. Päivästä ja vuodenajasta riippuen jokaisella käynnillä olen nähnyt tai kuullut kymmeniä lajeja, näistä osa on ollut harvinaisia, kuten viime talvena Lammassaaressa talvea viettänyt viitatiainen ja kuluneena kesänä ollut amerikanhaapana.

Lammassaaren lintutorni on puurakenteinen, kuten suurin osa lintutorneista on. Lintutornista ja sen vieressä olevalta katselulavalta avautuu näkymä suurelle niitylle, josta osa on veden alla veden ollessa korkealla. Niityllä laidunnetaan kesällä nautoja sekä lampaita. Sen vakioasukkaisiin kuuluu vaihteleva määrä variksia ja naakkoja, joiden äänekäs raakkuminen kuuluu kauaksi. Niityn reunaan ulottuu meren lahti, jossa sulan veden aikaan on runsaasti lintulajeja. Syksyä kohden lajisto toki vähenee, mutta näin lokakuullakin näkee kahlaajia ja vesilintulajeja toistakymmentä.

Lammassaaren lintutornilta lähtee pitkospuut viimevuonna valmistuneelle piilokojulle, jonne sopii jopa 40 ihmistä katselemaan merenlahden luontoa. Kohde onkin suosittu päiväretkipaikka, jonne tulee lintuharrastajien lisäksi ulkoilijoita. Piilokojun viereisellä Kloppenin (suom. Loppi) saarella on kesäisin runsas määrä merimetsoja ja harmaahaikaroita. On saarella vielä muutama vuosi sitten pesinyt merikotkakin.

Retki Lammassaareen on aina jonkinlainen arvoitus. Koskaan ei etukäteen tiedä, mitä kaikkea vastaan tulee. Saarella lintujen lajikirjo on sen verran suuri ja harvinaisempiakin lajeja voi nähdä retkellään. Kävellen matkaa lintutornille autojen parkkipaikalta Vanhankaupunginkosken vierestä on noin 2 kilometriä. Reitti kulkee leveänä pitkospuuna vetisen ruovikkoalueen läpi. Paikkaan varsinaista tornia lukuunottamatta on esteetön kulku. Lintutornisarjan osassa 2 esittelen reitin varrella olevat lavat ja Pornaistenniemen lintutornin.