Suomenojasta puhuttaessa olisi linturonia parempi kuvaus lintualue. Kyseessä on laajahko kosteikko- ja allasalue, jossa elää tuhansia lintuja alkukesästä. Kevään tultua alueen valtaavat suuret lokkiyhdyskunnat, joissa naurulokki lienee päälajina. Lokkien lisäksi aleella on runsaasti myös muita vesi- ja rantalintuja, joiden pesintää ja poikasten elämää saa seurata aluetta kiertävältä polulta. Alue on hyvin tasaista maastoa ja polku tai pienehkö tie on helppokulkuinen. Polun varrella on kaksi lintutornia, mutta hyvän ja jopa paremman katselukokemuksen saa polun varrella altaiden rannoilla. Polkua kävellessä on mahdollista havaita suuri joukko erilaisia pensaissa viihtyviä lintuja. Elelee alueella myös mm. piisami ja rantaruohikossa voi nähdä vilauksen rantakäärmeestäkin. Alueen ehkä mielenkiintoisin asukas on alkukesällä mustakurkku-uikku, joita altailla pesii muutama pari.

Suomenojan altaille on helppo tulla. Pienen kävelymatkan päässä löytyy niin bussien pysäkit kuin metron asema. Omalla autolla tulijoille on tarjolla Suomenlahdentieltä opastettu parkkialue, jonne kääntyy tie kiertoliittymästä.

Maarintorni sijaitsee Espoon Laajalahden reunalla Otaniemen pohjoispuolella. Torni on hyvien kulkuyhteyksien ulottuvissa, sillä läheiseltä parkkipaikalta on vain noin 300 metrin kävelymatka. Lähistöllä sijaitsee myös raitiovaunupysäkki, joten tornia voisi kuvailla urbaanimmaksi torniksi.

Tornille kulku on helppoa, sillä sinne kulkee leveät koivujen reunustamat kävelytiet, joita pystyy ajamaan myös polkupyörällä. Tornilta avautuu laaja näkymä Laajalahdelle, jota reunustaa laajat ruovikkoalueet. Lahden toisella puolella on myös kaksikin lintutornia, joista kerron enemmän toisessa artikkelissa.

Laajalahti on linnustoltaan varsin runsaslukuinen erityisesti muuttoaikoina, jolloin sinne laskeutuu muuttomatkalla olevia parvia lepäämään, jatkaakseen matkaansa taas pohjoisemmaksi sisämaahan. Lajeissa on havaittavissa runsaasti erilaisia vesilintuja, mutta myös esimerkiksi haukkoja. Tornilla olen tehnyt ensihavaihtoni merikotkasta, joka odotti sopivaa hetkeä lentoonlähtöön vedestä nousevan seipään päässsä. Uljas lintu on näyttäytynyt myös muulloinkin ja parhaimmillaan lentänyt liitäen vain parinkymmennen metrin etäisyydeltä.

Kävelyteiden reunalla on laaja vetinen rämeikkö, jossa on pystyyn kuolleita puita. Ruohikkotasolla saa havaita niin nokikanoja ja liejukanoja kuin muitakin kosteikkojen liontuja. Puissa naputtelee niin pikkutikkoja kuin käpytikkojakin. Myös puukiipijä kuuluu usein paikassa havaitsemiini lajeihin.

Vuosi on vaihtunut ja samalla alkoi uusi haaste kerätä 100 havaintoa eri lintulajeista vuoden aikana. Tammikuun alkupuolella lintujen lajimäärät on ehkä pienimmillään. Kiinnostavaa onkin, mitä lajeja kaupunkiympäristöstä löytyy keskitalvella.

Aivan kodin läheisyydessä Vantaalla ei suuria yllätyksiä tullut. Ensimmäiset havainnot olivat tuttuja ja yleisiä lintuja, kuten talitiainen, sinitiainen, punatulkku, mustarastas, keltasirkku, varpunen ja pikkuvarpunen. Kaupunkiin kuuluvat kesykyyhky eli pulu sekä sinisorsa, varis, harakka ja räkättirastas olivat tietysti myös havaittavissa.

Tammikuisessa havainnoinnissa korvinkuultava ja silmiin osuva havainto oli myös mustarastaan alkavat soidinkäyttäytymiset. Mustarastaita oli selkeästi pariutuneet ja laulussa oli jo keväinen huilumainen sointi, joka on yleensä kuultavissa maaliskuusta alkaen. Muutoinkin linnut lauloivat huomattavan paljon.

Hieman metsäisemmässä ympäristössä havaintoihin kuului yllättäen pyrstötiainen, joka viime vuonna odotti nähdyksi tuloa kohdallani aina lokakuun puoliväliin saakka. Helsingin puolella sain metsäisessä ja merellisessä ympäristössä nähdä nyt hati vuoden alkupuolella varpushaukan, korpin, kalalokin ja sarvipöllön. Viimeksi mainittu on erittäin hyvä piiloutuja ja sen löytämisessä oli avuksi muut lintuharrastajat. Vaikka paikalla oikean puun lähistöllä minulle kerrottiin, mistä pöllön (tai jopa tällä kertaa kaksi pöllöä) voi nähdä, tuotti löytäminen vaikeuksia.

Kaiken kaikkiaan vuoden ensimmäisten kolmen viikon aikana lajeja löytyi 19. Vuoden tavoitteesta on siis lähes viidennes löytynyt.

Kesä ja syksy ovat jääneet taakse. Lehtipuiden rungot ja oksistot ovat lehdetöminä. Luonnossa kulkiessaan huomaa siellä täällä puissa risukasoja. Mikähän lintu tuossakin on pesinyt? Täysin varmaa tietoa pesijästä tuskin pystyy sanomaan, mutta hyviä arvauksia voi tehdä. Eri lajit pesivät erilaisissa ympäristöissä. Jotkut lajit rakentavat pesänsä korkealle puun latvukseen, toiset puun oksille, jotkut taas aivan ohsan haaraan. Osa linnuista pesii ruovikossa tai jopa maassa. On yllättävää huomata kuinka paljon pesiä löytyykään, kun niitä oikein alkaa etsimään.

Monet ovat auttaneet lintuja pesinnässä rakentamalla pesäpönttöjä. Näin alkutalvesta on hyvä aika käydä katsomassa pesät läpi. Ensimmäiset pakkaset ovat hävittneet joukon hyönteisiä, mm. lintukirput,jotka ovat pesää tarkastavan ihmisenkin riesana. Toisaalta maastossa ei ole kulkua haittaavaa lunta liiaksi. Pönttöä tarkastavan kannattaa muistaa, että pesäpöntössä voi kuitenkin olla suojassa lintuja, mutta myöskin hiiriä tai muita pikkueläimiä. Tarkastuskierroksen jälkeen pesät ovat odottamassa ensi kevättä, uusien pesintöjen aikaa.

Tällä kertaa esittelen Vanhankaupunginlahdella olevia katseelulavoja, Pornaistenniemen piilokojun sekä lintutornin. Vanhankaupunginlahdelta lähtee pitkospuut Lammassaareen. Osassa 1 kerroin tarkemmin kulkemisesta paikalle. Pitkospuiden varrella on kahdessa kohtaa katselulavat, joilta avautuu näkymä lahden ruovikon ylitse. Ruovikossa elää runsas joukko eri pikkulintulajeja, jotka piilottelevat tiheän kasvuston seassa. Monet lajeista ovat muuttolintuja, kuten kertut ja sirkut. Syksytä kevääseen alueen valtaavat tyypiliset talvilinnut kuten talitiaiset, sinitiaiset ja varpuset. Hyvällä onnella saattaa nähdä vilauksen tai voi ihailla pidempäänkin viiksitimaleita. Katselulavoista eteläisimmältä avautuu näkymä niitylle, jossa keväisin lepää muttomatkallaan erityisesti useita kahlaajalintuja ja hanhilajeja. Kesäisin lavan lähistöllä näkee keltavästäräkin lentävän pesälleen ruokkimaan poikasiaan. Niin kuin joskus aiemmin olen maininnut, on alueella tavattu reilusti yli 300 lintulajia. Paikka onkin yksi pääkaupunkiseudun tärkeistä linualueista.

Lähempänä parkkipaikkaaluetta on piilokoju, jonka edustalla on ruovikon ympäröimä vesialue. Tyypilliset lajit siellä ovat sorsalinnut, kuten haapana, sinisorsa, tavi ja telkkä. Kojun vieressä voi nähdä myös viiksitimaleita. Kojulta niin kuin lähellä olevasta lintutornistakin voi nähdä aluella vierailevia isoja petolintuja, joista itse olen nähnyt merikotkan, sääksen, arosuohaukan ja kanahaukan.

Pornaisteniemen lintutornista avautuu näkymä ruovikon ylle, mutta tietysti korkeammalta kuin lintulavoilta. Näkymä on oikeastaan käytännössä koko laajan ruovikkoalueen kattava.

Vanhankaupunginlahti tarjoaa sen verran paljon nähtävää ja koettavaa, että retkelle kannattaa varata reilusti aikaa. Pysäköintialueen 4 tunnin rajoitusaika ei aina riitä, joten auto kannattaa laittaa 12 tunnin paikalle, jos vain on mahdollista. Aika lintujen tarkkailussa kuluu yllättävän nopeasti.

Pysäköintialueen vieressä sijaitsee Vanhankaupunginkoski, joka tarjoaa nähtävää. Alue on hyvin suosittu kalastuspaikkana. LIsäksi historiasta ja tekniikasta kiinnostuneiden kannattaa poiketa Tekniikan museossa. Vanhankaupunginkoskessa on myös vanha voimalaitoksen putous.