Taällä kertaa esittelyssä on lomareissullani kesäkuun alkupäivinä matkan varrella olleet lintupaikat Pohjois-Karjalassa Polvijärvellä. Reissuun lähtiessäni en erityisesti varautunut käymään lintutorneilla, mutta sellaisen kohdalle sattuessa, ei käyntiä voinut sivuuttaakaan. Luonto ja harrastus veti puoleensa.

Ensimmäinen lintupaikka ei ollut lintutorni, vaan havainnointipaikka suoalueen reunassa. Viklinsuo on osa Natura-aluetta ja sijaitsee Ruvaslahdentien varrella (Ruvaslahdentie 90). Suolle johtaa melko hiljattain tehdyt pitkospuut, jotka päättyvät levennykseen, josta voi tarkkailla suon luontoa. Aluksi suo vaikutti hyvin rauhalliselta eikä siellä näkynyt juuri lainkaan liikettä. Jostain kauempaa kuului käen kukuntaa ja räkättirastaan räksätystä. Lokit kirkuivat ja lentelivät etäämpänä. Kymmenisen minuuttia odoteltuani suolta nousi ilmaan kuovi, joka lensi lähemmäksi ja paljastui pikkukuoviksi. Pian sen jälkeen noin 15-20 metrin päähän puun oksalle lensi isohko lintu ja vieressäni oleva opastetaulu tuli tunnistamisessa avuksi. Lintu oli mustapyrstökuiri. Pian se sai seurakseen toisen lajitoverinsa. Mustapyrstökuirit lentelivät ympärilläni jonkin aikaa, kunnes laskeutuvat ilmeisesti pesälleen toiselle puolelle suoaluetta. Suo itsessään oli hieno paikka ja käynti oli linnuston kannalta hyvä kokemus.

Toinen lintupaikka sijaitsi toisella puolella Polvijärven keskustaa, lähempänä Joensuuta. Paikka oli Solanlammen torni. Sinne kulku tapahtui Saarilan maatilamatkailukohteen parkkipaikalta (Hanintie 14). Polun varrella peipot ja tiaiset olivat äänessä. Varsinainen lintutorni sijaitsi lammen rannalla. Tornilta katsellessa lampea, ei havaintoja linnuista tullut lukuunottamatta variksia ja jo matkan varrella nähtyjä talitiaisia, sinitiaisia ja peippoja. Paikalla kerrotaan olevan kuitenkin noin 60 pesivää lintulajia. Ruokaa varsinkin hyönteissyöjille olisi ollut runsaasti paikalla olleista hyttysistä.

Kolmas lintupaikka oli muutama kilometri Viklinsuosta itään. Ruvaslahden kyläläisten muutamia vuosia sitten rakentama Ruvaslahden lintutorni. Torni sijaitsee Hyytiäis-järven rannalla (Kierrinluodontie 11). Pienen odottelun jälkeen tornista sai havaita reilut kymmenen lajia, mm. laulujoutsen, silkkiuikku, kalalokki, haarapääsky, töyhtöhyyppä ja yllättäen täälläkin oli mustapyrstökuiripari. Tornin pysäköintipaikan vieressä olevalla pellolla oli lintujen käyttäytymisen perusteella ilmeiseti mustapyrstökuirilla pesäpaikka.

Palasin lomareissulla vielä uudestaan Viklinsuolle ja Ruvaslahden tornin lähistölle ihailemaan melko harvinaista mustapyrstökuiria. Todellinen yllätys reissussa oli keskellä paivää pienen hiekkatien varrella olevalla pellolla näkemäni suopöllö, joka näyttäytyi lokkiparven ahdistelemana kierrellen pellon yläpuolella ja käyden välillä syöksymässä pellolle.

Vaikka lähtökohtaisesti en ollut linturetkeilemässä puolentoista viikon lomareisslla, oli matka lintulajiston kannalta erittäin onnistunut. Lintuharrastajana opin reissusta kuitenkin sen tärkeän asian, että yli kilon painosta huolimatta matkaan kannattaa ja pitää ottaa aina mukaan myös se pitkä 150-600 mm teleobjektiivi. Harmikseni tällä kertaa kyseinen objektiivi oli pois matkasta.

Näin kesäkuun puolessa välissä useilla linnulla alkavat poikaset kuoriutumaan ja näytäyttymään pesän ulkopuolella. Pienet ja usein rohkeat linnunpoikaset eivät osaa varoa uhkia samalla tavoin kuin aikuiset linnut. Monta kertaa pieni lintu antaa ihmisen tulla hyvinkin lähelle, ennen pyrähdystään kauemmaksi.

Linnunpoikasten ulkonäkö poikkeaa usein paljonkin aikuisesta linnusta erityisesti värityksen osalta. Poikasten kohdalla tunnistaminen voikin olla haastavaa ja joissain tapauksissa jopa lähes mahdotonta, elei vieressä ole poikasta ruokkivaa emoa. Ihmisen ollessa lähistöllä, poikasta ruokkiva emo tarkkailee tilannetta jonkin matkan etäisyydeltä ja menee poikasen luokse vasta, kun se on turvallista. Tästä syystä lintujen tarkkailu poikasten aikana tulisikin suorittaa riittävän etäältä, etei tule häirinneeksi ruokintaa. Eri lintulajeilla on tässäkin eroavaisuuksia. Toiset ovat varovaisempia kuin joku toinen laji. Joillakin lintulajeilla varoetäisyys voi olla hyvinkin suuri.

Mikäli on mahdollista, tuo saman linnun tarkkailu useamman päivän ajalta oman mielenkiintoisen näkökulman lintuharrastukseen. Poikasten kasvun seuraamisessa huomaa kuinka ne kasvaavat ja kehittyvät nopeasti ja lähtevät päivä päivätä kauemmaksi pesältään ja alkavat toimimaan yhä enemmän samankaltaisesti kuin emonsa.

Kevät on lintutarkkailijan ja -kuvaajan näkökulmasta hyvin mielenkiintoista aikaa. Muuttolintujen saapuminen tuo päivittäin joukon uusia lajeja Suomeen havainnoitavaksi. Kevään sää vaikuttaa suuresti lintujen saapumiseen. Viileän kylmä pohjoisen puolella oleva tuuli viivästyttää tulijoiden matkaa ja jo saapuneista linnuista osa palaa hieman etelämmäksi odottamaan lämpöisempää ilmaa. Vanhan lorun mukaan kesän tuloa voi määrittää tiettyjen lajien mukaan; ”pääskysestä ei päivääkään” on varmaan kaikille tuttu lause. Useilla ihmisillä saattaa olla muitakin lajeja, joiden näkeminen tuo kesän tunnun, kuten vaikkapa pihapuun pöntössä pesivä harmaasieppo.

Lintujen kuvaamisen kannalta kevät on hyvää aikaa. Muuttolintujen tulon myötä lajien runsastuminen tuo lisää kuvattavia kohteita ja lisäksi on luonto parhaimmillaan kuvaukselle. Talven lumet ja jäät ovat sulaneet, joten luonnossa liikkuminen on helpompaa. Kuvaamiselle on hyvät mahdollisuudet luonnon esteettömyydestä. Lehtipuiden oksissa on vasta pienet silmut eikä maassa oleva ruoho ole kasvanut tuomaan linnuille suojaa. Kesän edetessä pidemmälle linnuista saa tietysti lentohavaintoja, mutta kuvaamista ajatellen monet lajit pysyvät piilossa kavillisuuden suojassa. Puiden lehtien katveessa olevat lajit on tunnistettavissa usein vain lauluäänestään. Tavallisimmat pihapiirin lintujen äänet ovat useille meistä tuttuja, mutta hieman harvemmin kuultavien lintujen kohdalla riittää opeteltavaa. Havainnointi äänten perusteella vaatii myös hyvää sävelkorvaa ja rytmitajua. Kuten lintujen ulkoisissa tuntomerkeissä on joidenkin lajien kohdalla vain pieniä eroja, ovat monet lauluäänetkin äkkiä kuunnellen hyvin samanlaisia. Pensaan suojassa visertävä lintu on varsinkin aloittelijana parasta tunnistaa tallentamalla ääninäyte ja vertaamalla sitä kotona kaikessa rauhassa oikeaan ja varmaan ääninäytteeseen.

Lintuharrastuksen yksi muoto on lintujen talviruokinnan järjestäminen. Useat Suomessa talvehtivat linnut ovat ainakin osittain ihmisten avun tarpeessa ja selviytyvät paremmin talven yli ruokintojen avulla. Tavallisimmin ruokinta tapahtuu omakotitalon pihassa olevalla lintulaudalla, mutta kaupunkipaikoissa piha-alueilla ruokinta on yleensä kiellettyä kasvavan rottaongelman takia. Kaupunki-ihminen onkin joissain tapauksissa ratkaissut asian viemällä ruokintapisteen lähialueen metsään. Ruokintapaikan perustaminen vaatii toki luvan maanomistajalta. Tällä kertaa kerron vierailusta eräällä pääkaupunkiseudulla jo vuosia samalla paikalla olleella ruokintapaikalla.

Päivä alkoi lämpimän aurinkoisena. Saavuttuani ruokintapaikalle istuin kaatuneelle puun rungolle seuraamaan lintujen elämää keväisessä metsässä. Pienehköllä aukealla puron varrella kuusikon suojassa on useampi lintulauta, joiden täyttämisestä huolehtii useita ihmisiä. Nyt itse olin vain katselemassa ja kuvaamassa. Keväisessä metsässä kuulee jatkuvana lintujen laulua. Äänessä ovat lähinnä sintiaiset ja talitiaiset. Jostain kauempaa kuuluu myös sepelkyyhkyn huhuilu sekä punatulkun laulu. Aukiolla lentelee ja ruokailee toistakymmentä mustarastasta sekä parvi sinitiaisia ja talitiaisia, jotka käyvät nappaamassa siemenen ja lentävät taas suojaiseen kuusen oksistoon piiloon. Läheisen kuusen rungolle lentää pari puukiipijää, jotka viihtyvät paikalla lennähtäen puusta toiseen ja kivuten runkoa pitkin ylös pidempäänkin.

Jostain lähistöltä kuuluu käpytikan ääni ja pian tikka lennähtääkin paikalle. Maata pitkin juoksee paikalle myös orava nauttimaan herkuista. Läheiseen kuuseen lennähtää jokin suurempi lintu, joka paljastuu nopeasti närheksi.  Lisäksi paikalla käväisee pikaisesti vielä kuusitiainen ja hippiäinen, jotka kumpikin ovat kuvaajan kannalta haasteellisia lajeja, koska ovat pieniä ja nopealiikkeisiä.
Tällä kertaa aurinkoinen sää muuttui viileäksi ja jopa kylmäksi tuuleksi ja kylmyys ajoi lintuharrastajan pois paikalta, jossa linnut olivat kesyjä ja tulivat aivan viereen välittämättä ihmisen läsnäolosta. Lyhyehkön vierailun aikana ei tullut näköhavaintoa kauriista eikä lumikosta, jotka kävivät näyttäytymässä edellisellä kerralla. Poislähtiessä pieni metsähiiri vilahti puiden runkojen välissä.

Viimeistään nyt on kevät jo niin pitkällä, että linnut löytävät runsaasti ravintoa luonnosta. Talviruokinnat on syytä lopettaa ja siivota alusta. Syksyllä on taas aika palata ruokinnoille.

Monet lintutornit sijaitsevat ympäristössä, joka on laajempi lintujen esiintymisalue. Siksi nimesin sarjan uudestaan Lintupaikat-nimiseksi, joten esittelen jatkossa lintutornit lintupaikkojen yhteydessä.

Tällä kertaa linturetkeilijä lähti kameransa kanssa aivan Helsingin keskustan pohjoispuolella sijaitsevalle Töölönlahdelle. Eilinen päivä (17.3.) muuttui aamun selkeästä auringonpaisteessta puolipilviseksi. Osa Töölönlahdesta oli edelleen jään peittämänä, mutta suuri alue oli sulana. Retki alkoi Oopperan takaa (60°10’53.1″N 24°55’52.6″E) ja kiertosuunta oli vastapäivään. Valtalajeina lahdella olivat merilokit, harmaalokit ja sinisorsat, joita lahden länsirannalla oli kymmenittäin. Rantapusikossa sirkuttelivat varpuset, pikkuvarpuset, sinitiaiset ja talitiaiset. Edellämainitut lajit olivat ennakolta jo arvattavissa ja mielenkiinto keskittyikin siihen, mitä muuttolintuja kenties matkalla näkyisi. Pian lahdella näkyikin jo tukkasotkia, joka sai kameralle tallentumaan useampia kuvia. Muutama variskin tuli jäälle vesilintujen seuraksi. Lahden eteläpäätyä kohti mennessä alkoi satamaan lumijyväsiä, mutta lumisade jäi lyhytaikaiseksi. Ennen kävelyä Linnunlaulun huvila-alueelle rannalla näkyi kaksi kanadanhanhea.

Töölönlahdelta retki poikkesi Linnulaulun kohdalta junaradan toiselle puolelle ympäri vuoden sulana pysyvään Tokoinrantaan (60°10’48.0″N 24°56’25.4″E), joka myös Kaupunginteatterin rantana tunnetaan. Tokoinrannassa oli tuhatlukuinen määrä sinisorsia, joista muutama oli poikkeuksellisen värisiä, vaaleanbeigen sävyisiä tai rinnaltaan valkoisia. Muita vesilintuja paikalla olivat tukkasotkat, merilokit, harmaalokit, kyhmyjoutsen ja kanadanhanhet. Rantanurmikolla ruokaa etsi kaksi kottaraista ja parikymmenpäinen räkättirastaiden parvi. Rantapusikossa oli jo aiemmien havaitut tiaiset ja varpuset. Äkillisesti noin puolet tuhansista sorsista nousi ilmaan ja lähti paikalta. Ennen lähtöä Tokoinrannalta takaisin Töölönlahdelle sain havaita rantavedessä uiskentelevat kaksi harmaasorsaa.

Linnunlaulun läpi kävelessä takasin Töölönlahdelle tien varrella muutama mustarastas lauloi ja näyttäyi ohikulkijoille. Töölönlahden pohjoisrantaan saapuessa oli vastassa näkymä, jossa oli tukkasotkia sekä isokoskeloita. LIsäksi parvi merilokkeja ja harmaalokkeja sekä sinisorsia.

Varsin viileästä säästä riippumatta retki oli linnuston kannalta onnistunut. Kävelymatkaa kierroksella tuli noin 3,5 km ja aikaa kuvauksineen kului noin 2 tuntia. Lajimääräksi jäi tällä kertaa viitisentoista lajia. Kohde on saavutettavissa helposti myös rautatieasemalta noin 500-800 metriä tai henkilöautolla etsien itselle sopivin lähtöpaikka reitin varrelta.