Vuosi 2025 on päättymässä. Tämä vuosi oli neljäs kerta, kun yritin havaita 100 lintulajia Suomen alueella. Tällä kertaa tuo sata lajia tuli täyteen hyvin tiukasti ja lopputulos jäi lopulta tasan sataan lajiin. Kevään muuttoaikana havainnointini jäi vähäiseksi ja se näkyy tuloksessa. Monet muuttolintulajit, jotka lentävät pohjoisemmaksi pesimään, jäivät havaintojeni ulkopuolelle.
Lintujen havainnointiin en lähtenyt matkustamaan pitkiä matkoja, vaan tein havainnoinnin asuinseutuni aluella ja muiden matkojen yhteydessä. Suurin osa havainnoimistani linnuista on varsin tavallisia lajeja. Yllätyksellisimmät lajit olivat Polvijärvellä kesäreissulla näkemäni mustapyrstökuiri ja suopöllö, sekä Espoossa havaitsemani sinipyrstö. Muita mainitsemisen arvoisia havaintojani ovat pyrstötiainen, sarvipöllö ja keltavästäräkki.
Asuinseudullani ja Etelä-Suomen alueella havaittiin kuluneen vuoden aikana useampia harvinaisempia lajeja. Vaikka minulla oli tieto havaintopaikoista, en käynyt niitä etsimässä, joten mm. lapinpöllö, harjalintu, taviokuurna, idäntunturikyyhky, pikku-uikku ja mandariinisorsa jäivät omien havaintojeni ulkopuolelle.
Sadan lintulajin havaitsemisen haasteessa on tietysti tärkeää yrittää löytää nuo 100 lajia. Yhtä tarkeää on myös haasteen vaikutuksesta liikkua luonnossa ja tarkkailla ympäristöä sekä oppia uutta niin lintulajeista, niiden määrittelemisestä kuin yleisesti luonnosta ja luonnon monipuolisuudesta. Määrittelyn yhtenä osatekijänä on linnun lauluääni, jossa kuluneen vuoden aikana olen harjaantunut ja oppinut paljon uutta.
Lintuvuoden päätteksi vuoden viieisenä päivänä havainnot jäivät kovin niukoiksi ja lajit olivat hyvin tyypillisiä suomalaisessa luonnossa tavattavia. Nämä neljä havaitsemaani lajia olivat varpunen, pikkuvarpunen, varis ja talitiainen.
