Talvi on vaihtumassa jo kevään puolelle. Sadan lintulajin havaintotavoite tälle vuodelle on lähtenyt hyvin liikkeelle. Kuluneen tammikuun aikana tein havainnon kaikkiaan 24 eri lintulajista ja helmikuun aikana kohtasin 14 lintulajia, joista yksi oli uusi tälle vuodelle. Vertailun vuoksi lukumääräni olivat vuonna 2024 tasan 10 ja vuonna 2025 jo 20 eri lintulajia tammikuun aikana. Helmikuussa 2024 havaitsin neljä ja helmikuussa 2025 kahdeksan uutta sen vuoden lintulajia. Ilahduttavaa on, että havainnoisssa on tänä vuonna neljä tiaislajia: sinitiainen, talitiainen, kuusitiainen ja hömötiainen, joista viimeksi mainittu on harvinaistunut viime vuosina merkittävästi. Helmikuu on lintujen havaitsemisen kannalta hiljaisempaa aikaa ja havaitut linnut ovat olleet muutamaa poikkeusta lukuunottamatta samoja lajeja kuin tammikuussa havaitut.

Tänä vuonna aloitin havainnoisssani uuden aiheen. Lasken vuosihavaihtojeni lisäksi myös joka kuukauden havainnoista erikseen lajit. Kirjaan muistiin samalla tavalla kuin vuosihavainnoistakin tiedon havaitsemastani lajista paikan ja päivämäärän. Myöhemmin teen sivun lajilistasta taulukkona. Tämän vuoden tavoitteisiini kuuluu myös blogikirjoitusten säännöllisyys aina kuukauden alussa ja puolessa välissä.

Kuukausihavaintojen kirjaamista pohtiessani mietin erilaisia havaintoperusteita, joilla lintuharrastuksessa voisi kerätä tietoja eri lajien esiintyvyydestä. BirdLifen 100 lintulajia haasteessa on alaryhminä eko, ääni ja kuva. Näistä ekohavainnot ovat jalkaisin tai polkupyörällä tehdyt havaintoretket. Pelkkien äänihavaintojen perusteella tehtävä havainnointi on melko haastavaa, sillä lajit pitäisi pystyä tunnistamaan lintujen lauluäänen perusteella. Kuvahavainnointi vaatii valokuvauksen havainnoinnn apuvälineenä ja tavoitteena on kuvata ja tunnistaa mahdollisimman suuri lajimäärä. Kuvaaminen on havannoinneista sikäli varmin tapa, että valokuvan avulla lajit voi ehkä kaikkein varmimmin tunnistaa. Näiden havaintokriteereiden lisäksi tuli mieleeni muitakin perusteita laskea ja määrittää havaintoja. Yhtenä vaihtoehtona pohdin kriteeriksi kotiseutuhenkisesti omalla kotipaikkakunnallani Vantaalla näkemäni lajit tai ehkä hieman laajemmin pääkaupunkiseudulla nähdyt lajit.

Nämä esimerkit havainnollistavat mielestäni hyvin sitä, kuinka omaa lintuharrastustaan voi monipuolistaa eri menetelmillä. Kaikkien tehtyjen havaintojen suurimpana hyötynä ja tavoitteena on lintulajien tuntemuksen kasvaminen. Luonnossa liikkuessaan huomaa väistämättä uusia linnunääniä ja alkaa selvittämään lajia, jonka laulun on juuri kuullut. Uusien lintujen äänien tunnistaminen on aina palkitsevaa. Samalla saa huomata kuinka saman lajin äänet vaihtelevat paikan ja ajankohdan mukaan. Hyvänä esimerkkinä on mustarastas, jonka laulu alkaa jo nyt tavoittelemaan sitä tunnusomaisinta kevään ja alkukesän huilumaista laulantaa.

Aloittaessani oman kotisivun teon syksyllä 2023 minulla ei ollut aavistusta, kuinka projektini sujuisi. Kotisivun tekoa edelsi aikuisopiston muutaman illan kurssi sivuston teosta. Sen jälkeen aloin hahmottamaan omaa sivustoani ja sen rakennetta. Aihe löytyi valokuvauksen parista ja lintujen tarkkailusta luonnostaan. Tehtyäni sivut alkuvaiheeseen ja avattuani ne julkisesti nähtäviksi 1.11.2023 oli mielenkiintoista seurata, kuinka sivulle tulisi käviöitä. Kirjoittaisinko vain omaksi iloksi, vai lukisiko tekstejäni muutkin.

Tänään reilut kaksi vuotta myöhemmin sivuilla on ollut jo reilusti yli 10000 vierailua. Lukema, jota en olisi arvannut näin pian saavuttavan. Tämä lukema kertoo aiheen kiinnostavuudesta. Lintujen tarkkailu on harrastuksena monelle läheinen.

Sivun ylläpitäjänä ja blogien kirjoittajana on kuitenkin yksi asia, joka on eräällä tavalla salaperäinen. Ketkä ovat tekstieni lukijat ja kuvagallerian selaajat? Missä päin he asuvat? Miten he ovat löytäneet sivuni? Näihin kysymyksiin voit jättää halutessasi palautetta sivulta löytyvässä ruudussa. Viesti tulee minulle sähköpostiin.

Tulevien kuukausien aikana tulen edelleen kirjoittamaan blogitekstejä, lisään galleriaan kuvia eri lintulajeista ja päivitän seurantaa vuoden 2026 tavoitteestani vähintään sadan lintulajin näkemisestä.

Tammikuun säät ovat olleet lähes koko alkuvuoden ajan selvästi pakkasen puoilella. Lintujen laulut vähenivät huomattavasti pakkassten tultua. Leudon syksyn ja alkutalven jälkeen pakkaset tulivat hyvin äkisti ja runsaat lumisateet peittivät maan. Tämän vuoksi monet tyypilliset muuttolintujen Suomeen jääneet yksilöt joutuivat ravinnon hankinnassa vaikeaan tilanteeseen.

Lintuharrastajille pakkaspäivänä linturetkelle lähteminen on lähinnä pukeutumiskysymys. Toki kameran, kiikarin tai kaukoputken käyttö pakkasella on hieman haastavampaa kuin lämpöisillä ilmoilla. Lintujen tarkkailussa talvi tuo kuitenkin omat hyvätkin puolensa, koska valkoista lumimaisemaa vasten linnut erottuvat selvemmin. Linnut ovat yleensä melko vähän liikkeellä. Linnun ravinnosta saama energia kuluu lämmön tuottamiseen ja selviämiseen kylmästä ilmasta. Päivien valoisan ajan lyhyys aiheuttaa sen, että lintu tarvitsee käyttää lähes koko valoisan ajan ravinnon hakemiseen. Vesilinnuille talven myötä jäätyvät vedet pienentävät sulan veden alueita ja tästä johtuen linnut usein kokoontuvat suuriksi parviksi sinne, missä veden pinta ei ole jäässä eli käytännössä virtaavien vesien luokse. Lintuharrastajan kannalta lintujen etsiminen on tietysti osin helpompaa. Pitää vain löytää paikat, missä vesi ei ole jäätynyt. Pääkaupunkiseudun metsäisillä alueilla ja kaupunkiympäristössä tavallisimmat laulajat ovat omien havaintojeni mukaan olleet tiaiset, joista sinitiaisia on ollut äänessä huomattavan paljon. Myös mustarastaat laulavat säännöllisesti. Käpytikkojen varoitusääniä kuuluu ajoittain. ja tietysti varikset ovat äänessä.

Talvisen metsäkävelyn suurin yllättäjä on ollut viherpeippo, jonka olen tavannut viime päivinä kolmesti. Pakkassäässä raikkaassa ulkoilmassa liikkumisen antia on ollut matkan varrelle osuneet lintuparvet ja yksittäiset linnut, joiden laulu on valoisan ajan lisääntyessä voimistunut.

Vuosi 2025 on päättymässä. Tämä vuosi oli neljäs kerta, kun yritin havaita 100 lintulajia Suomen alueella. Tällä kertaa tuo sata lajia tuli täyteen hyvin tiukasti ja lopputulos jäi lopulta tasan sataan lajiin. Kevään muuttoaikana havainnointini jäi vähäiseksi ja se näkyy tuloksessa. Monet muuttolintulajit, jotka lentävät pohjoisemmaksi pesimään, jäivät havaintojeni ulkopuolelle.

Lintujen havainnointiin en lähtenyt matkustamaan pitkiä matkoja, vaan tein havainnoinnin asuinseutuni aluella ja muiden matkojen yhteydessä. Suurin osa havainnoimistani linnuista on varsin tavallisia lajeja. Yllätyksellisimmät lajit olivat Polvijärvellä kesäreissulla näkemäni mustapyrstökuiri ja suopöllö, sekä Espoossa havaitsemani sinipyrstö. Muita mainitsemisen arvoisia havaintojani ovat pyrstötiainen, sarvipöllö ja keltavästäräkki.

Asuinseudullani ja Etelä-Suomen alueella havaittiin kuluneen vuoden aikana useampia harvinaisempia lajeja. Vaikka minulla oli tieto havaintopaikoista, en käynyt niitä etsimässä, joten mm. lapinpöllö, harjalintu, taviokuurna, idäntunturikyyhky, pikku-uikku ja mandariinisorsa jäivät omien havaintojeni ulkopuolelle.

Sadan lintulajin havaitsemisen haasteessa on tietysti tärkeää yrittää löytää nuo 100 lajia. Yhtä tarkeää on myös haasteen vaikutuksesta liikkua luonnossa ja tarkkailla ympäristöä sekä oppia uutta niin lintulajeista, niiden määrittelemisestä kuin yleisesti luonnosta ja luonnon monipuolisuudesta. Määrittelyn yhtenä osatekijänä on linnun lauluääni, jossa kuluneen vuoden aikana olen harjaantunut ja oppinut paljon uutta.

Lintuvuoden päätteksi vuoden viieisenä päivänä havainnot jäivät kovin niukoiksi ja lajit olivat hyvin tyypillisiä suomalaisessa luonnossa tavattavia. Nämä neljä havaitsemaani lajia olivat varpunen, pikkuvarpunen, varis ja talitiainen.

Syksy on vaihtumassa talveen eteläisemmässäkin Suomessa. Lintujen lajimäärät ovat vähentyneet huomattavasti viimeisten viikkojen aikana. Tutulla ulkoilulenkillä kuulee ja näkee yhä vähemmän lintuja. Yllättäen kuitenkin lämpimästä syksystä johtuen lintujen laulua kuulee melko paljon. Äänessä ovat olleet usein tämän syksyn aikana poikkeuksellisen runsaasti vaeltaneet puukiipijät. Myös talvehtimaan jääneet mustarastaat ovat laulaneet paljon.

Talven merkkien ollessa ilmassa on hyvä aika puhdistaa pesäpöntöt, jos niitä on ripustanut puihin. Näin pöntöt ovat valmiina kevään pesäpönttöjen etsijöille. Monilla omakotitaloasujilla on myös tapana laittaa lintulauta talven ajaksi auttamaan lintujen selviytymistä pakkaskauden yli. Lintulaudan ja alapuolisen maan puhdistamista helpottaa huomattavassti, jos käyttää kuorittuja siemeniä. Auringonkukan siementen kuorista kertyy talven mittaan paksu kerros roskaa lintulaudan alle. Lintulaudan vierailijoiden lajeilla on merkitystä myös tarjottavien siementen valinnassa. Eri lajit kun syövät mieluiten hieman erilaista ravintoa. Suurimmalle osalle lajeista kelpaa auringonkukansiemenet. LIntujen talviruokinnasta ja eri lintulajien mieluisimmasta ravinnosta löytyy hyvää tietoa sisältävä artikkeli sivulta https://www.birdlife.fi/lintuharrastus/talviruokinta/mita-ruokaa-tarjolle/

Pesäpönttöjen ja lintulautojen ylläpitäminen on monelle se tärkein osa lintuharrastusta. Toki näihin kuuluu usein myös lintujen tarkkailu ja seuraaminen lajeista, jotka pesivät pöntöissä tai käyvät lintulaudalla ruokailemassa.

Talven aikana itselleni kerrostaloasujana on olleellinen osa lintuharrasstusta katsella läpi kuluneen vuoden kuvasaalista. Useista laajempia lintuparvia käsittävistä valokuvista voi löytyä mielenkiintoisia lajeja, joita ei kuvaustilanteessa ole välttämättä huomannut. Tämä koskee varsinkin rannoilla kuvattuja vesilintuparvia.