Innostuin laajemmin lintujen tarkkailusta ja kuvaamisesta keväällä 2023 löydettyäni BirdLifen haasteen ”Tunnista 100 lintulajia”. Koska lajituntemukseni oli vielä hyvin puutteellista, ajattelin osallistua ”kuva”-sarjaan. Tällä sain varmistettua lajien määrityksen oikeellisuuden tai ainakin sen mukaan kuin itse pystyin valokuvista rauhassa tunnistamaan lajit. Tavallisien lähes kaikkien tuntemien lajien jälkeen harrastuksen edetessä tuli vastaan lintuja, joiden määritys ei ollutkaan selvää ja jouduin turvautumaan alan kirjallisuuteen ja internetin tietoihin. Määrityksessä pyrkimyksenä on ollut tarkkuus ja pyrin varmistamaan haastavat lajit useammasta lähteestä. Ensimmäisen vuoden lajimääräksi muodostui lopulta 65 lajia, joista ehkä hienoin havainto oli Helsingissä Töölönlahdella uinut mustanmerenlokki.
Lintuharrastukseen liitetään usein bongaus ja bongarit, jotka käyvät ”löytämässä” jonkun muun jo löytämää usien harvinaistakin lintulajia. Itse en katso kuuluvani tähän ryhmään, vaan lähes kaikki havaitsemani lintulajit ovat aidosti itse löytämiäni luonnossa liikkuessani, olen siis enemmän ”havainnoitsija”. Useita lajeja olen nähnyt tunnetuilta lintualueilta ja rakennetuista lintujen tarkkailupaikoista, lintutorneista ja -lavoilta. Tuo edellä mainittu mustanmerenlokki on yksi harvoista linnuista, joita olen lähtenyt erityisesti katsomaan. Sekin oli paikassa, jossa muutoinkin olen käynyt tarkkailemassa lintuja. Lisäksi olen käynyt joitakin lintuja käynyt bongaamassa, mikäli olen muista syistä ollut kulkemassa paikan ohitse.
Vuonna 2023 lajituntemukseni oli jo huomattavasti parempi kuin aloittaessani. Vuosi alkoi hienosti heti tammikuun alussa Helsingissä Vanhankaupunginlahdella hiiripöllön näkemisellä. Pöllö istui korkealla puun oksalla aivan puun rungon vieressä ja oli sattumaa, että katsoin juuri siinä kohtaa puiden latvuksia. Hieman myöhemmin lähistöllä näin kanahaukan sähkötolpan päässä. Lintujen löytämisessä on sattumalla iso merkitys. Vaikka kuinka tuntisi lintulajien käyttäytymistä ja elinympäristöjä, voi olla pienestä ajasta kiinni, ettei näe jotain lintua. Yksi tällainen lintulaji on omalla kohdallani ollut viiksitimali, jota etsin viime vuonna useita kertoja. Lajin näin joitakin kertoja, mutta valokuvan sain otettua vasta syyskuussa. Luonnossa liikkumisessa rauhallisuus ja kärsivällisyys ovat myös hyvin tärkeässä asemassa, mikäli haluaa havaita jonkin aremman lajin tai jopa saada edes jonkinlaisen valokuvan. Parhaimpiin kuviin vaatii usein pitkääkin odottamista, kunnes lintu tulee sopivaan paikkaan. Joskus lintu ilmestyy nopeastikin ja hyvä kuvaustilanne on edessä hetkessä, mutta myös ohi yhtä nopeasti. Lintuvuoteni viimeisiin uusiin lajihavaintoihin kuului juuri tällainen tilanne. Merikotka lensi ohitseni aukealla paikalla noin 20 metrin etäisyydeltä. Espoon Laajalahdella lokakuussa otettu kuva merikotkasta on omasta mielestäni yksi parhaista kuvasutilantesita viime vuodelta. Vuoden 2023 kuvattujen lintulajien määrä meni juuri sadan lajin tavoitteen yli; 103 kuvattua lintulajia.
Uusi vuosi 2024 on alkamassa. Uusi haaste tunnistaa 100 lintulajia vuoden aikana on alkanut. Tänä vuonna luotan jo havainnoissani tunnistamiskykyyni ja osallistunkin yleiseen sarjaan, jossa kaikki havainnot otan mukaan. Tietysti valokuvauksen harrastajana pyrin kuvaamaan useimmat havaitesmistani lajeista. Havainnoistani olen tehnyt uuden sivun ”100 lintulajia”, josta löytyy havaitsemani vuoden uudet lintulajit päivämäärä- ja paikkatiedoilla.
