Ensimmäisen kamerani ostin 15-vuotiaana kesällä 1982. Tuo kamera oli Minoltan AF2 pokkarikamera ja ajalle tyypillisesti kamerani oli 35mm kinofilmikamera. Ensimmäisen filmini yhtenä kuvauskohteena oli Hämeenlinnassa Aulangon luonnonpuiston lammella uivat vesilinnut, kuten joutsenet ja sorsat. Valokuvaaminen oli tuohon aikaan melko harkittua, sillä filmiä ei voinut tuhlata liiaksi, ainakaan nuoren koululaisen budjetilla. Kuvaamisesta kesti usein viikkoja valmiiden paperikuvien näkemiseen. Suosittua oli lähettää filmi kehitettäväksi postin kautta ja odottaa sitten kuvien saapumista. Kuvakuoren avaus oli aina hieman jännittävä tapahtuma. Eihän koskaan voinut olla varma, kuinka hyvin kuvat olivat onnistuneet. Oliko se ”täydellinen kuvaustilanne” täydellinen myös kuvassa vai oliko kuva epäonnistunut valotuksen tai tärähdyksen takia. Tuolloin 1980-luvulla kokeilin myös mustavalkokuvausta ja pimiötyöskentelyä, filmin kehitystä ja kuvien tekemistä ja suurentamista itse.
Kuvaus siirtyi järjestemäkameraan jo samalla vuosikymmenellä. Kuvauksen kohteisiin kuului arkipäivän tapahtumien lisäksi erityisesti luontoaiheet, kuten hyönteiset, kasvit ja eläimet, niin nisäkkäät kuin linnutkin. Digikameralla kuvaamisen aloitin pokkarikameralla, samalla kun käytössä oli edelleen isompi kinojärjestelmäkamera. Sen aikainen pikselimäärä ja 3 Mb kenno tuntuu tänä päivänä kuin lasten leikkikalulta, mutta 2000-luvun alussa se oli aivan riittävä. Kun valokuvaaminen lisääntyi, oli edessä myös digijärkkärin hankinta. Valitsin Nikonin D3100, johon hankin pian perusobjektiivin tilalle Tamronin 18-270-zoomin.
Luonto ja erilaiset eläimet ovat olleet kuvausaiheitani läpi vuosikymmenten. Erityisesti lintukuvaukseen innostuin kuitenkin vasta keväällä 2022, jolloin näin sattumalta jutun BirdLifen ”tunnista 100 lintua”-haasteesta. Pian sain huomata kamerani olevan auttamattomasti liian hidas nopeasti liikkuvien kohteiden kuvaamisessa. Seuraavana olikin vastassa kuvauskaluston päivittäminen uudempaan.
