Tammikuun säät ovat olleet lähes koko alkuvuoden ajan selvästi pakkasen puoilella. Lintujen laulut vähenivät huomattavasti pakkassten tultua. Leudon syksyn ja alkutalven jälkeen pakkaset tulivat hyvin äkisti ja runsaat lumisateet peittivät maan. Tämän vuoksi monet tyypilliset muuttolintujen Suomeen jääneet yksilöt joutuivat ravinnon hankinnassa vaikeaan tilanteeseen.
Lintuharrastajille pakkaspäivänä linturetkelle lähteminen on lähinnä pukeutumiskysymys. Toki kameran, kiikarin tai kaukoputken käyttö pakkasella on hieman haastavampaa kuin lämpöisillä ilmoilla. Lintujen tarkkailussa talvi tuo kuitenkin omat hyvätkin puolensa, koska valkoista lumimaisemaa vasten linnut erottuvat selvemmin. Linnut ovat yleensä melko vähän liikkeellä. Linnun ravinnosta saama energia kuluu lämmön tuottamiseen ja selviämiseen kylmästä ilmasta. Päivien valoisan ajan lyhyys aiheuttaa sen, että lintu tarvitsee käyttää lähes koko valoisan ajan ravinnon hakemiseen. Vesilinnuille talven myötä jäätyvät vedet pienentävät sulan veden alueita ja tästä johtuen linnut usein kokoontuvat suuriksi parviksi sinne, missä veden pinta ei ole jäässä eli käytännössä virtaavien vesien luokse. Lintuharrastajan kannalta lintujen etsiminen on tietysti osin helpompaa. Pitää vain löytää paikat, missä vesi ei ole jäätynyt. Pääkaupunkiseudun metsäisillä alueilla ja kaupunkiympäristössä tavallisimmat laulajat ovat omien havaintojeni mukaan olleet tiaiset, joista sinitiaisia on ollut äänessä huomattavan paljon. Myös mustarastaat laulavat säännöllisesti. Käpytikkojen varoitusääniä kuuluu ajoittain. ja tietysti varikset ovat äänessä.
Talvisen metsäkävelyn suurin yllättäjä on ollut viherpeippo, jonka olen tavannut viime päivinä kolmesti. Pakkassäässä raikkaassa ulkoilmassa liikkumisen antia on ollut matkan varrelle osuneet lintuparvet ja yksittäiset linnut, joiden laulu on valoisan ajan lisääntyessä voimistunut.
