Lumet ovat sulaneet ainakin eteläisimmästä osasta maata. Säiden lämmetessä palaavat vähitellen muuttolinnut takaisin Suomeen. Ensimmäiset kiurut, töyhtöhyypät ja peipot on havaittu saapuneen. Kevät on lintuharrastajan kannalta ehkäpä tärkeintä aikaa saada useita lajeja havaittua. Havaintojen tekoa helpottaa suuresti ruohovartisten kasvien tuoman suojan puuttuminen sekä lehtipuiden lehdettömyys. Pelloilla ja niityillä lintuja pystyykin havainnoimaan nyt helposti.
Muuttolintujen käsite on monien lajien kohdalla muuttunut leutojen talvien myötä erilaiseksi. Useat muuttolinnut ovatkin yhä enemmän osittaismuuttajia, sillä osa linnuista jää talveksi Suomeen. Tänä talvena on esimerkiksi peippoja ja vesilintuja voinut havaita Etelä-Suomessa aiempaa enemmän. Ehkä erikoisin ja aiempaa runsaammin esiintynyt lintu on kuluneena talvena ollut kuningaskalastaja, josta on ollut useita havaintoja, vaikka itse en tosin ole päässyt näkemään.
Kevään havaintoihin kuuluu myös lintujen lauluäänien muutokset. Pääkaupunkiseudun metsäalueilla ovat mm. tiaisten ja rastaiden laulut voimistuneet ja yleistyneet. Lauluäänet ovat myös muuttuneet tyypillisiksi pesintäajan lauluiksi. Viimeisten parin viikon aikana olen kiinnittänyt huomiota talitiaisen moniin erilaisiin lauluihin, joista osa ei ole lainkaan perinteisen ”ti-ti-tyyn” kaltaisia.
Maalis-huhtikuun aikana on jokainen ulkoiluretki mahdollisuus nähdä ja kuulla uusien muuttolintulajien saapumista takaisin Suomeen. Samalla voi tehdä havaintoja lajeista, jotka pesivät Lapissa tai Jäämeren rannalla. Linuharrastajan näkökulmasta luontoa tarkkaillessa on syytä kiinnittää huomiota myös muuhun luontoon. Keväisessä maastossa esiin tulevat lentävät hyönteiset mahdollistavat hyönteisiä syövien lintujen tulon. Järvien jäiden sulaminen on edellytys, että vesilinnut saapuvat. Lämpimät eteläiset tuulet tuovat mukanaan muuttolintujen parvet, kun toisaalta pohjoisen puolelle kääntyvä tuuli hidastaa muuttoa. Pilvetömällä säällä kannattaa katse ja kiikarit tai kaukoputket suunnata myös korkealle taivaalle, sillä jotkut lajit lentävät muuttaessaan niin korkealla, ettei niitä havaitse ilman erityistä huomion kiinnittämistä korkeuksiin. Pienenä pisteenä taivaalla näkyvä lintu onkin hyvä haaste tunnistamiselle. Tällöin tunnistaminen perustuu usein linnun muotoon, eikä lajilleen määritys ole aina mahdollista.
