Kevät on lintutarkkailijan ja -kuvaajan näkökulmasta hyvin mielenkiintoista aikaa. Muuttolintujen saapuminen tuo päivittäin joukon uusia lajeja Suomeen havainnoitavaksi. Kevään sää vaikuttaa suuresti lintujen saapumiseen. Viileän kylmä pohjoisen puolella oleva tuuli viivästyttää tulijoiden matkaa ja jo saapuneista linnuista osa palaa hieman etelämmäksi odottamaan lämpöisempää ilmaa. Vanhan lorun mukaan kesän tuloa voi määrittää tiettyjen lajien mukaan; ”pääskysestä ei päivääkään” on varmaan kaikille tuttu lause. Useilla ihmisillä saattaa olla muitakin lajeja, joiden näkeminen tuo kesän tunnun, kuten vaikkapa pihapuun pöntössä pesivä harmaasieppo.
Lintujen kuvaamisen kannalta kevät on hyvää aikaa. Muuttolintujen tulon myötä lajien runsastuminen tuo lisää kuvattavia kohteita ja lisäksi on luonto parhaimmillaan kuvaukselle. Talven lumet ja jäät ovat sulaneet, joten luonnossa liikkuminen on helpompaa. Kuvaamiselle on hyvät mahdollisuudet luonnon esteettömyydestä. Lehtipuiden oksissa on vasta pienet silmut eikä maassa oleva ruoho ole kasvanut tuomaan linnuille suojaa. Kesän edetessä pidemmälle linnuista saa tietysti lentohavaintoja, mutta kuvaamista ajatellen monet lajit pysyvät piilossa kavillisuuden suojassa. Puiden lehtien katveessa olevat lajit on tunnistettavissa usein vain lauluäänestään. Tavallisimmat pihapiirin lintujen äänet ovat useille meistä tuttuja, mutta hieman harvemmin kuultavien lintujen kohdalla riittää opeteltavaa. Havainnointi äänten perusteella vaatii myös hyvää sävelkorvaa ja rytmitajua. Kuten lintujen ulkoisissa tuntomerkeissä on joidenkin lajien kohdalla vain pieniä eroja, ovat monet lauluäänetkin äkkiä kuunnellen hyvin samanlaisia. Pensaan suojassa visertävä lintu on varsinkin aloittelijana parasta tunnistaa tallentamalla ääninäyte ja vertaamalla sitä kotona kaikessa rauhassa oikeaan ja varmaan ääninäytteeseen.
