Monissa sosiaalisen median lintuaiheisissa ryhmissä on ollut viime aikoina toistunut kysymys hyvästä lintukirjasta aloittelevalle harrastajalle. Sama kysymys oli myös mielessä itselläni pari vuotta sitten ja uskoisin lähes jokaisen harrastusta aloittelevan miettivän jossain vaiheessa samaa asiaa. Yksiselitteistä vastausta kysymykseen tuskin on olemassa, koska jokainen tutkii lintuja hieman eri lähtökohdasta käsin. Oleellista lienee kuitenkin se, että valitun teoksen avulla pystyy tarvittaessa määrittelemään lajin ja saamaan lisätietoa. Kirjan sopivuus omaan käyttöön selviää vasta käytännön kautta. Tässä teen pienen katsauksen omiin lintuoppaisiini ja siihen miten juuri nämä teokset olen valinnut käyttööni.
Aloittaessani harrastamaan lintujen tarkkailua aktiivisemmin minulla oli jo ennestään kirjahyllyssä kaksi lintukirjaa, jotka olin hankkinut joskus aikanaan yleisteoksiksi itselleni. Ensimmäinen lintukirjani oli suurikokoinen noin kilon painava A4-sivuilla oleva Suomen ja Euroopan lintuopas (Valitut Palat 2003). Kirjassa esitellään kattavasti Suomessa esiintyvät linnut, joten teoksena on vielä hyvä käytössä kotona ollessa, mutta ei kokonsa takia sovi mitenkään maastokäyttöön. Haittana useita vuosikymmeniä vanhoissa kirjoissa on erityisesti levinneisyysaluetietojen muuttuminen. Toinen vanhoista kirjoistani on piemempi ja jopa maastossa käytettäväksi soveltuva Lars Imbyn Suomen linnut ( Gummerrus 1990). Kirjassa esitellään suurin osa Suomen linnuista. Kirjan valokuvat ovat hyvin tummasävyisiä, joista yksityiskohtien erottaminen ei ole kovin helppoa, mutta apuna on jonkin verran mustavalkopiirroksia, joissa on korostettu tuntomerkkejä. Vanhojen kirjojen toimivuus käytännön tunnistamisessa ei ole enää kovin hyvä, joten uudemman teoksen hankinta oli edessä.
Ymmärtäessäni teoksen valinnan olevan haastavaa, mietin miten saisin valittua mahdollisimman hyvän ja käytännöllisen oppaan tunnistamiseeen. Ratkaisuksi tuli kirjasto, josta valikoin muutaman kirjan, jotka lainasin tarkempaa tutkimista varten. Kriteereinä tutkimisessa oli kuvien selkeys, tuntomerkkien esittämistapa ja kirjan soveltuvuus maastokäytöön. Kirjan valinnassa oli tärkeää tiedostaa myös myöhemmin tarvittavat yksityiskohtaisemmat tiedot, kuten linnun iän tai sukupuolen määrittämiseen liittyvät tiedot. Arvioin lainaamiami kirjoja tunnistamisen apuvälineenä kaikessa rauhassa kotona, tunnistaen itselle vieraampia lintulajeja ottamistani valokuvista.
Ensimmäinen uusi lintuopas valikoitui maastokäyttöön sopivuuden takia. Pertti Koskimiehen Linnut Lajiopas (readme.fi 2022) tuntui ja osottautui käyttökelpoiseksi kulkemaan repussa kuvausreissuilla. Pehmeäkantisena ja sopivankokoisena kirjaa oli mukava käsitellä luonnossa. Kirjassa esitellään linnut selkeästi jaoteltuna ryhmiin. Lajien nimet esitetään suomeksi, ruotsiksi ja tieteellisellä nimellä. Jokaisesta linnusta on vertailulajit niin samannäköisiin lajeihin kuin ääneltään samankaltaisiin lintuihin. Suurin puute kirjassa on melko pienet valokuvat.
Pian kirjahyllystäni löytyi myös Lars Svenssonin Lintuopas Euroopan ja Välimeren alueen linnut ( Otava 2021). Nimensä mukaisesti kirjassa esitellään myös laajemman alueen linnustoa. Tämä on ollut hyödyksi matkustaessa Suomen ulkopuolella. Kirjaa monet pitävät yhtenä parhaista teoksista harrastajan käyttöön, eikä syyttä. Kirjan kuvat ovat selkeitä ja yksityiskohtaiset tuntomerkit on esitetty havainnollisesti. Lajien esiintymisalueet löytyy karttoina. Kirjassa esitetään myös linnun anatomiaa selkeästi sisäkansien piirroksissa. Useista lajeista löytyy myös lentokuvat sekä höyhenpuvut eri vuodenaikoina ja eri ikäisenä. Teos sopii niin aloittelevalle kuin harrastuksessa edenneelle syventävien tietojen ansioista.
Kolmas uusi hankinta on Lasse J. Laineen Suomen Linnut Tunnistusopas (Otava 2021). Kirjassa parasta on suurikokoiset ja laadukkaat valokuvat lajeista sekä nimet suomeksi, ruotsiksi, englanniksi ja tieteellinen nimi. Esiintymiskarttojen lisäksi kirjassa on muuttolintujen kohdalla aikajana, jolloin lajia tavataan Suomessa. Muutamasta linturyhmästä on myös aukeamat, jossa näkee lentokuvat helpon vertailun avuksi. Esimerkiksi sorsalintujen kuvat, jolloin eroavuudet näkee selkeästi. Kirjan ekstrana on hyvä linkki, josta voi kuunnella yli 200 linnun äänet.
Mukana kulkevien opaskirjojen lisäksi kotikäyttöön on valikoitunut Tero Linjaman ja Jussi Murtosaaren Lintuharrastajan opas (Docendo2022). Kirjan lajiesittelyissä on lajinimet suomeksi, ruotsiksi, englanniksi sekä tieteellisellä nimellä. Jokaisen lajin yhteydessä löytyy QR-koodi nettisivulle, josta voi kuunnella lajin kutsu-, soidin- tai varoitusääniä. Kirjasta löytyy kattavat sivut lintujen rakenteesta ja tunnistamisesta.
Varsinaisten lintuoppaiden lisäksi lintuharrastajan avuksi on erilaisia harrastusta tukevia kirjoja, joista löytyy lisätietoa tunnistamisesta, lintujen rakenteesta, elintavoista ja käyttäytymisestä. Oma suosikkini on Tringa ry:n julkaisema Pääkaupunkiseuden parhaat lintupaikat (Nemo 2016). Kirja tarjoaa käytännön tietoa koko pääkaupunkiseudun lintupaikoista, alueista ja torneista sekä lajistosta.
Paitsi kirjoista, apua harrastukseen löytyy runsaasti erilaisista nettisivuista sekä puhelinsovelluksista. Linnun ääniä tunnistavia sovelluksia löytyy useitakin, joskin tunnistaminen ei aina ole täydellistä. Puhelilinsovelluksista mainitsemisen ansaitsee ainakin androidille löytyvät Muuttolintujen kevät, BirdNet, Lintuopas sekä Euroopan linnut. Näistä kaksi viimeistä ovat käytännössä helposti mukana puhelimsessa kulkevia ”lintukirjoja”.
