Viime kerralla kirjoitin haukkojen seuraamisesta ja etsimisestä. Tällä kertaa olen valinnut aiheeksi pöllöt. Useat haukat ja pöllöt ovat kummatkin lajeja, joita esiintyy hyvin yleisesti, vaikka niitä harvemmin havaitsee, ellei tarkoituksellisesti lähde niitä etsimään. Pöllöjen kohdalla syy havaitsemiseen vaikuttaa suuresti elintavat, sillä pöllöt liikkuvat pääosin hämärän ja pimeän aikaan.
Syksy ei ole ehkä se paras vuodenaika pöllöjen tarkkailuun ja havainnointiin, sillä pöllöt ovat parhaiten äänessä keväällä soidinten aikaan. Kevät on lintuharrastuksessa kuitenkin hyvin kiireistä lukuisten muuttolintujen tullessa pienen ajan sisällä Suomeen ja niiden havainnointi vie helposti huomion pois ympäri vuoden Suomessa olevista linnuista. Pöllöt ovat syksyisessä tummenevassa illassa usein ainoat laulavat linnut, toisin kuin keväällä jolloin äänessä on lukuisia lintuja. Tyynellä säällä pöllöjen ääni kuuluu hyvin ja on selkeästi erottuva huhuileva ääni kaikilla muilla pöllöillä paitsi varpuspöllöllä. Pöllöt ovat enimmäkseen pimeän aikaan aktiivisia lintuja. Poikkeuksena ovat suopöllö ja hiiripöllö. Pöllöjen tarkkailuun paras hetki on tyynenä poutaisena iltana heti auringonlaskun jälkeen.
Pöllöjen seuraaminen vaatii ennen kaikkea kärsivällisyyttä ja rauhaa. Pöllöt on vaikea erottaa tummasta metsästä, mutta niiden äänet paljastavat niiden olinpaikan. Pöllöjen löytäminen päivälläkin on usein haastavaa, sillä ne piiloutuvat puiden oksistojen suojaan ja viettävät pitkiä aikoja lähes liikkumatta hyvän suojavärityksensä turvin. Pöllöjä etsimään lähdettäessä on hyvä pukeutua lämpimästi, koska suuri aika on paikallaan oloa. Pöllöjen etsintä ja tarkkailu perustuu enimmäkseen kuunteluun.
Syksyinen metsä on hyvin rauhallinen ja hiljainen. Pöllön huhuilun kuultua on syytä edetä rauhallisesti ja tarkkailu suorittaa etäältä. Pimeydessä saalistavaa pöllöä tai muitakaan metsän yöeläimiä ei tule häiritä kirkkailla valoilla tai kovilla äänillä. Vaikka pöllöistä osa on kookkaita lintuja, ne siirtyvät oksalta toiseen puuhun täysin äänettömästi, sillä niiden siipisulat ovat hyvin pehmeitä. Pimeässä tai hyvin hämärässä metsässä pöllöjen tunnistaminen näköhavainnolla on liki mahdotonta. Tarkkailussa voi käyttää apuvälineenä pimeänäkölaitetta. Tunnistaminen perustuu kuitenkin suurelta osin ääniin. Opettelemalla eri lajien äänet, pöllöretkestä tulee huomattavasti mielenkiintoisempi. Pöllöjen tunnusomainen huhuileva ääni on helppo tunnistaa pöllöksi. Toki pöllöillä on muunlaisiakin ääntelyitä, kuten poikasten kerjuuäänet. Oikeastaan ainoa samantyylinen pöllöihin helposti yhdistettävä huhuileva ääni on joillakin kyyhkyillä, mutta kyyhkyt ovat äänessä lähinnä valoisaan aikaan ja kesällä.
Suomessa vakituisesti pesiviä pöllölajeja on kymmenen, joten niiden äänet voi opetella melko nopeasti. Pöllöjen ääninäytteitä löytyy internetistä. Niitä kuuntelemalla oppii tunnistamaan lajityypillinen rytmi ja sävy yhdistäen esimerkiksi muistisääntöihin ja mielikuviin.
